AJATTELEMISESTA
Voimme harrastaa
joko terveellistä tai sitten epäterveellistä ajattelua,
sanotaan ’Changeology’-nimisessä kirjassa vuodelta 2012.
Terveellinen ajattelu käsittelee sellaisia aiheita, joihin
pystymme vaikuttamaan, kun epäterveellinen puolestaan pyörii
sellaisten asioiden ympärillä, joille emme pysty tekemään
mitään, ei ainakaan tällä hetkellä.
Henrik Fexéus osallistuu
ajatuskeskusteluun kuvaamalla kirjoissaan ’Konsten att läsa
tankar’ ja ’Valtapeli’, kuinka voimme ilmeillä ja
kehonkielellä ohjata ajatuksiamme iloiseen tai vihaiseen
suuntaan, ihan halumme mukaan.
Michael Neill puolestaan kuvailee
jotakin, mitä hän kutsuu 'itsemurha-ajatuksiksi'. Nämä
ajatukset eivät suinkaan tarkoita, että haluaisi oikeasti
kuolla, vaan haluaa vain päästä eroon stressistä tai
kivusta, jota sillä hetkellä tuntee, eikä alitajunta keksi
juuri silloin muuta pakotietä. Michael Neill kertoi kerran
vaimolleen näistä nk. itsemurha-ajatuksista. ”Ai ne”,
vastasi vaimo, ”minä tapaan kutsua niitä
'avioeroajatuksiksi'. Ne ilmaantuvat joskus, kun tarve
päästä stressistä eroon käy ylivoimaiseksi.”Michael ja hänen
vaimonsa olivat molemmat erikseen huomanneet, että ne olivat
vain ajatuksia ilman varsinaista merkitystä. Ajatuksia,
joita syntyy stressitilanteissa.
Aina ei tietenkään ole kyse niin
tuhoisista ajatuksista kuin yllä, mutta luultavasti meillä
on taipumus ylidramatisoida, kun stressi näyttää hukuttavan
meidät. Silloin voi olla viisasta pysähtyä hetkeksi ja
pyrkiä suitsimaan ajatusten laukkaa. Sen sijaan kuin
ripustautua näihin ei erityisen rakentaviin
ajatuksiin, voisi yrittää automatisoida seuraavan ketjun:
Syy: stressaava tilanne ->
Automaattinen reaktio: tuhoisat ajatukset ->
Harkittu valinta: todeta, että kyse on
vain ajatuksista ->
Tietoinen reaktio:
katsoa, mitä stressille voisi tehdä tai rentoutua ja
hyväksyä tilanne ->
Seuraamus: helpompi elämä.
Tai sitten turvautua Henrik Fexéuksen
oppeihin ja ottaa iloisen ilmeen kunnes ajatukset seuraavat
perässä, johon myös William James olisi varmaan meitä
kehoittanut. W.James väitti, että emme naura koska olemme
iloisia, vaan olemme iloisia koska nauramme, teoria joka
viime vuosina on saanut uutta vahvistusta neurologeilta (ks.
esim. Richard Wiseman: Rip it up).
Ehkä seuraava pikku tarina auttaa
meitä ottamaan elämän käänteet vähän kevyemmin:
Onnellisuuden mestari tuli kävellen raskas laukku
olkapäällään ja kohtasi etsijän. Etsijä kysyi, miltä aito
onni oikeastaan tuntuu. Mestari mietti hetken ja laski
sitten hymyillen laukun olaltaan. Se putosi raskaasti maahan
ja mestari ojentautui ihanan vapaana laukun painosta. Etsijä
sanoi: ”Luulen, että ymmärrän nyt. Ja mitä sinä sitten teet,
kun olet onnellinen?” Mestari hymyili, nosti laukun olalleen
ja jatkoi matkaa.
Kuukauden sitaatti
”Sokrateksen mukaan elämä, jota ei analysoida, ei ole
elämisen arvoista, kun taas ylianalysoitu elämä saa sinut
toivomaan, että olisit kuollut. Näistä kahdesta
vaihtoehdosta valitsisin kyllä elämisen.” - Saul Bellow
Kuukauden kirjavihjeet:
John C. Norcross: Changeology (20012)
Michael Neill:
Feel Happy Now (2007); You Can Have What You Want (2006)
Henrik Fexéus: Valtapeli (2014); Konsten att läsa tankar
(2007)
