|
Kuukauden Rita 73
(här på
svenska)
 VARO
ARJEN HANHENPOIKASIA!
Tässä alla on opettavainen koe, joka kehoittaa meitä olemaan
realistisia käytettävissä olevien resurssiemme riittävyyden
suhteen. Yksi suurimmista stressin syistä on nimittäin
epärealistiset odotukset siitä, mitä pitäisi tapahtua
ja mitä pitäisi tehdä. Hyödyllinen odotusten
säätäminen realistisiksi ympäristömme ja siinä olevien
ihmisten suhteen voi vähentää stressiä nopeasti.
Siis, kanaemo laitettiin poikastensa kanssa kanatarhaan
verkon suojaan ja sinne laskettiin kettu. Se kierteli
kanaemon ympärillä ja yritti napata kananpoikasia
saaliikseen. Kanaemo levitti siipensä ja asettui
puolustusasentoon. Kananpojat juoksivat siipien alle
turvaan. Kanaemo uhkasi nokallaan kettua, joka ei päässyt
poikasiin käsiksi ja joutui luovuttamaan.
Kaikki päättyi kanojen kannalta hyvin ja kettu poistettiin.
Myöhemmin päivällä tarhaan tuotiin myös muutama
hanhenpoikanen. Kana otti myös ne heti huomaansa ja kettu
päästettiin taas irti. Nyt sekä kananpojat että
hanhenpoikaset yrittivät sopia kanaemon siipien suojaan,
mutta tila ei enää riittänyt kaikille. Sen seurauksena osa
poikasista alkoi juosta villisti ympäri tarhaa. Kanaemo
yritti ajaa niitä takaisin siipiensä suojaan, mutta ei
tietenkään onnistunut siinä. Nähdessään tilanteen
toivottomuuden hän hylkäsi sekä kanan että hanhen poikaset
ja yritti paeta aitauksesta.
Mitä tästä opimme? Kun joudumme huolehtimaan kaikenlaisista
elämän ongelmista, on erittäin tärkeää erottaa mikä todella
kuuluu vastuullemme ja mikä on jonkun toisen vastuualuetta.
Jos alamme ottaa huoleksemme muille kuuluvia ongelmia,
voimme olla varmoja, että stressaannumme. Emme ainoastaan
epäonnistu toisten auttamisessa heidän ongelmissaan, vaan
emme myöskään silloin ehdi huolehtia omista
sitoumuksistamme.
Sellainen kiire ei johda ainoastaan henkilökohtaiseen
stressiin vaan myös taloudellisiin tappioihin, jonka
seurauksena ei ole rahaa palkata riittävästi työntekijöitä
hoitamaan hommia, ja niin negatiivinen kierre on täydessä
käynnissä. Juha Wiskari viittaa kirjassaan ’Kiireentappoase’
henkilöstötuottavuuden tutkijaan, dosentti Marko Kestiin,
joka on laskenut, että työntekijät sähläävät suunnilleen
viidesosan työajastaan, siis yhteensä yhden työpäivän
viikossa. Vuositasolla menee hukkaan kaksi kuukautta, mikä
tarkoittaa rahassa noin 10 miljardin euron menoerää.
Kenen tehtävä sitten olisi laittaa stoppi tälle kierteelle?
Hmm… Määritelkäämme kysymys näin: Kuka voi pysäyttää tämän
kierteen? Vastaus: vain työntekijä itse yhdessä
työtovereiden kanssa. Erottamalla kananpojat
hanhenpoikasista, pitämällä työssään taukoja ja
huolehtimalla yleisestä hyvinvoinnistaan.
Kuukauden sitaatti:
”Kiireen huonoin puoli on se, että se vie niin hirveästi
aikaa.”
- Juha Wiskari
Kuukauden kirjavihje:
Juha Wiskari: Kiireentappoase (2014)
Tony Schwartz: Be Excellent at Anything (2009)
Ola Wallström: Aha … Det är enkelt! (2011)
|