MITÄ
TARKOITETAAN RIITTÄVÄN HYVÄLLÄ?Käsite
riittävän hyvä ponnahtaa työelämässä usein esiin. Mitä sillä
tarkoitetaan, vaihtelee ja riippuu luultavasti usein
henkilöstä ja tilanteesta. Siinä missä yhden mielestä auton
pesu ulkopuolelta on riittävän hyvä, toisen mielestä ei ole
riittävän hyvä ennen kuin myös auton sisäpuoli on
puhdistettu.Töissä yhden mielestä hän on tehnyt riittävästi
soitettuaan viidelle asiakkaalle, kun toinen on tyytyväinen
vasta soitettuaan läpi koko listan.
Riittävän hyvän kriteeriä täytyy
luultavasti lähestyä käytettävissä olevien resurssien ja
päämäärän suhteesta käsin. Jos sinulla on vartti aikaa auton
pesuun, niin saa kelvata, kun se aika on kulunut. Jos
sinulla on päivän aikana paljon muutakin tekemistä kuin
soittaa asiakaspuheluita, puheluiden määrän täytyy
suhteuttaa siihen. Oikeastaan suoritamme kai aika harvoin
kaikkea aikomaamme.
Sanotaan, että ajanpuute on ennemmin
puutteellista priorisointia, vaikka tämä voi kalskahtaa
varsin falskilta esimerkiksi lähihoitajan tai
sosiaalityöntekijän korvaan. Ja on tietystikin tietty ero
siinä, mitä työtä olet suorittamassa. Teetkö potilaalle
leikkausta vai kirjoitatko palaverimuistiota…
Tosiasia kuitenkin on, että useiden
tutkimusten mukaan deadline nostaa työskentelyn tehokkuutta,
kun on kyse juoksevista asioista, kuten opiskelusta,
palavereista, suunnittelusta yms. Klassisen
priorisointimallin mukaan meidän täytyy ensin suorittaa
sellaiset asiat, mitkä takaavat rahavirran ja sitten ne
tehtävät, jotka pomo on määrännyt. Se, miten loppuajan
käyttää, vaatii ammatillista arviointikykyä ja tervettä
järkeä. Sanotaan, että ammattiosaaminen ei ole enää sitä,
että osaa suorittaa tehtävän tietyllä tavalla, vaan se, että
pystyy arvioimaan, mitä ylipäänsä pitää tehdä ja miten hyvin
ja mikä ei ole yhtä tärkeää, ja jos sen jättää tekemättä ei
aiheuta liikaa vahinkoa.
Esimerkiksi onnistuneen palaverin
edellytyksenä on, että sillä on selvästi määritelty
tarkoitus ja aikaraja. Osallistujien kiinnostus riittää
suunnilleen kymmeneen minuuttiin asiaa kohden, joten on
syytä pitää tahtia yllä. Sampo Sammalisto painottaa, että
osallistujien määrä olisi hyvä rajoittaa korkeintaan
kuuteen, koska sitä suuremmalla joukolla järkevä keskustelu
vaikeutuu.
Selviydymme paremmin, jos hyväksymme,
että tekemisemme ei yleensä johda sataprosenttiseen
tulokseen, vaan 40-70 prosenttia riittää (paitsi joissakin
erittäin tärkeissä tehtävissä, jotka myös vaativat erillistä
keskittymistä ja aikaa). Joko raha tai aika siis asettaa
rajat. Paljonko asiakas tai palvelun tilaaja maksaa? Miten
pitkälle ostajan rahat riittävät? Miten paljon aikaa
tehtävän suorittamiselle on laskettu?
Mistä työnilo sitten tulee, moni
työntekijä kysyy, jos emme saa tehdä työtä kunnolla? Niin,
mitä oikein tarkoitetaan kunnollisella työllä? Se on tänään
eri asia kuin ennen muinoin. Ennen laskettiin meriitiksi,
että on perusteellinen ja tarkka. Nyt tarvitaan
kokonaiskäsitystä, vastuunottoa ja yksilöllistä
toimintakykyä. On siis kyse siitä, että joudumme muuttamaan
edeltäjiltämme perimäämme ammatti-identiteettiä, ja löytää
työn ilo uudesta työnkuvastamme.
Nykyään ei ole enää olemassa niitä
entisten aikojen työnjohtajia, jotka sanovat meille, mitä
meidän pitää tehdä. Meidän edellytetään olevan koulutettuja
ajattelemaan itse. Ymmärtääksemme täysin, mitä riittävän
hyvään lasketaan ja voidaksemme tuntea työn iloa,
tarvitsemme sekä kokonaiskuvan työstämme että
itsemääräämisoikeutta, mitkä molemmat antavat mielekkyyttä
ja yhteyden ponnistuksen ja tuloksen välille.
Kuukauden sitaatti:
Työ täyttää sille varatun ajan. -
Parkinsonin laki
Kuukauden kirjavihjeet:
Jonathan Haidt: Onnellisuushypoteesi –
nykyaikainen näkökulma ajattomaan viisauteen (2011),(The
Happiness Hypothesis, 2006)
Malcolm Gladwell: Kuka menestyy ja miksi? 2010 (Outliers,
2009)
Sampo Sammalisto: Viisas pääsee vähemmällä, 2014