RA Training & Coaching

 

Viestini

Esittely

Palvelut

Eväitä
elämälle


Kuukauden Rita

Ota
 yhteyttä

 

Koulu-
tukset

 

Kuukauden Rita 65 (8.5.2014)                      (här på svenska)

POSITIIVINEN AJATTELU VAI KOVA HARJOITTELU

Käydessäni Ruotsissa maaliskuun lopussa silmiini osui Dagens Nyheterin artikkeli, joka käsitteli positiivista ajattelua ja itseapukirjallisuutta. Hämmästyin melkoisesti artikkelin sisällöstä. Itseapukirjoja luetaan sen mukaan siinä toivossa, että koko elämä muuttuisi, ja kun niin ei tapahdu hetkessä, saa itsetunto pahan kolhun. Tai sitten hyvät ohjeet johtavat paisuneeseen itsetuntoon ja narsismiin. Itsetunto, eli sisäinen oman arvon tunne siitä, että kelpaa sellaisena kuin on, sekoitettiin surutta itseluottamukseen, joka saa ravintoa suorittamisesta ja ympäristön palautteista (ks. Mia Törnblom). Positiivinen ajattelu puolestaan kuvattiin epärealistisena menetelmänä, jolla saavutetaan mikä tahansa tavoite, kunhan vain uskoo siihen kovasti. (Aiemmassa kuukausikirjeessä saimme nähdä, miten oppilaat, jotka vain uskovat kovasti siihen, että he selviytyvät hyvin kokeesta tai urheilusuorituksessa, suorittavat huonommin kuin sellaiset oppilaat, jotka epäilevät enemmän kykyjään ja jotka siksi harjoittelevat ja tekevät töitä enemmän.)

Koska satuin samaan aikaan lukemaan erästä Norman Vincent Pealen klassista teosta positiivisesta ajattelusta, yllätyin siitä, miten valtavan eri tavoin positiivista ajattelua voi lähestyä. N.V. Peale, J. Murphy ja muut pojat, jotka tekivät termin tunnetuksi, eivät kyllä koskaan tarkoittaneet, että ajattelu sinänsä ratkaisisi kaiken. Päinvastoin, tuntuu että he laittoivat yhtäläisyysmerkin positiivisen ajattelun ja sitkeyden ja välille. Älä koskaan lakkaa yrittämästä! Kun olet aivan erityisen vaikeasti ratkaistavan ja ongelmallisen tilanteen edessä, pidä periaatteenasi, että et anna koskaan periksi. Kokeile uudestaan! Ja kun myös se yritys epäonnistuu, kokeile taas jotakin muuta kunnes löydät ulospääsyn tilanteesta.

Kun kaikki tuntuu menevän totaalisesti pyllylleen, täytyy vain sitkeästi jatkaa maalia kohti, kunnes onnistuu. Ja jos ei millään onnistu, tietää kuitenkin sisimmissään, että on tehnyt kaiken voitavansa, mikä sinänsä jo antaa tiettyä tyydytystä.

Goethe näyttää olleen todellinen esikuva tässä, kun hän sanoi jotakin tyyliin ”Peräänantamaton ja väsymätön sitkeys on jotakin, mihin jokainen voi tukeutua ja se jättää meidät hyvin harvoin pulaan.” Edmund Burke, englantilainen valtiomies, uskoi hänkin sitkeysperiaatteen voimaan: ”Älä lakkaa koskaan toivomasta - mutta jos niin käy, jatka vielä toivottomanakin.”

N.V. Peale kertoo Bob Pettitistä, jolla oli valtava halu ammattiurheilijaksi ja joukkueen johtajaksi. Hän oli kuitenkin sekä lyhyt että hintelä eikä menestynyt missään. Ensin hän kokeili jalkapalloa, mutta ei päässyt yhteenkään joukkueeseen. Kerran hän sitten sai olla taklaajana. Hän pääsi lopultakin pelaamaan – ja epäonnistui totaalisesti. Sitten hän yritti baseballia pelaamaan, katastrofaalisin seurauksin. Sitten tuli koripallon vuoro, mutta niihin jättiläisten miehittämiin joukkueisiin hän ei tietenkään päässyt. Lopulta hän keskusteli tilanteestaan apeana erään pastorin kanssa, joka ymmärsi, mitä kova halu yhdistettynä sitkeyteen tarkoittaa. Pastorin avulla he perustivat seurakuntaan joukkueen, johon he keräsivät poikia, jotka eivät olleet päässeet mukaan mihinkään muuhun joukkueeseen. Sitkeä harjoittelu johti vähitellen surkean joukkueen voittojen tielle. Bobista tuli myöhemmin Louisianan yliopiston koripallojoukkueen tähtipelaaja ja Louisiana Hawksien jäsen. Siksi, että hän käytti positiivista ajatteluaan! Siis lujaa tahtoa ja kovaa harjoittelua.

Ilmeisesti ei mitään uutta auringon alla. Ikivanhoja yleisinhimillisiä ilmiöitä kääritään uusiin paketteihin ja niille annetaan uusia nimiä, joita sitten erilaiset tulkitsijat edustavat, sättien toinen toistaan. Positiivinen ajattelu on tämän mukaan alusta asti ollut sama kuin positiivinen toiminta, josta Richard Wiseman puhuu kirjassaan ”Rip it up” (ks. kirje 64).

Kuukauden sitaatti:

”Elämä ei ole sitä, että odotetaan myrskyjen väistyvän. Elämä on sitä, että oppii tanssimaan sateessa.” 

Kuukauden kirjavihje: 

Esim. Norman Vincent Peale: Sen teet mihin uskot (2009); You can if you think you can (1974)
 

Rita Ahvenniemi
Pioneerintie 7, FIN-13500 Hämeenlinna | 044-0150649 | rita.ahvenniemi@sci.fi