Viestini
Esittely
Palvelut
Eväitä
elämälle
Kuukauden Rita
Ota
yhteyttä
Koulu-
tukset
|
Kuukauden Rita 65 (8.5.2014)
(här på
svenska)
 POSITIIVINEN
AJATTELU VAI KOVA HARJOITTELU
Käydessäni Ruotsissa maaliskuun lopussa silmiini osui Dagens
Nyheterin artikkeli, joka käsitteli positiivista ajattelua
ja itseapukirjallisuutta. Hämmästyin melkoisesti artikkelin
sisällöstä. Itseapukirjoja luetaan sen mukaan siinä
toivossa, että koko elämä muuttuisi, ja kun niin ei tapahdu
hetkessä, saa itsetunto pahan kolhun. Tai sitten hyvät
ohjeet johtavat paisuneeseen itsetuntoon ja narsismiin.
Itsetunto, eli sisäinen oman arvon tunne siitä, että kelpaa
sellaisena kuin on, sekoitettiin surutta itseluottamukseen,
joka saa ravintoa suorittamisesta ja ympäristön palautteista
(ks. Mia Törnblom). Positiivinen ajattelu puolestaan
kuvattiin epärealistisena menetelmänä, jolla saavutetaan
mikä tahansa tavoite, kunhan vain uskoo siihen kovasti.
(Aiemmassa kuukausikirjeessä saimme nähdä, miten oppilaat,
jotka vain uskovat kovasti siihen, että he selviytyvät hyvin
kokeesta tai urheilusuorituksessa, suorittavat huonommin
kuin sellaiset oppilaat, jotka epäilevät enemmän kykyjään ja
jotka siksi harjoittelevat ja tekevät töitä enemmän.)
Koska satuin samaan aikaan lukemaan erästä Norman Vincent
Pealen klassista teosta positiivisesta ajattelusta, yllätyin
siitä, miten valtavan eri tavoin positiivista ajattelua voi
lähestyä. N.V. Peale, J. Murphy ja muut pojat, jotka tekivät
termin tunnetuksi, eivät kyllä koskaan tarkoittaneet, että
ajattelu sinänsä ratkaisisi kaiken. Päinvastoin, tuntuu että
he laittoivat yhtäläisyysmerkin positiivisen ajattelun ja
sitkeyden ja välille. Älä koskaan lakkaa yrittämästä! Kun
olet aivan erityisen vaikeasti ratkaistavan ja ongelmallisen
tilanteen edessä, pidä periaatteenasi, että et anna koskaan
periksi. Kokeile uudestaan! Ja kun myös se yritys
epäonnistuu, kokeile taas jotakin muuta kunnes löydät
ulospääsyn tilanteesta.
Kun kaikki tuntuu menevän totaalisesti pyllylleen, täytyy
vain sitkeästi jatkaa maalia kohti, kunnes onnistuu. Ja jos
ei millään onnistu, tietää kuitenkin sisimmissään, että on
tehnyt kaiken voitavansa, mikä sinänsä jo antaa tiettyä
tyydytystä.
Goethe näyttää olleen todellinen esikuva tässä, kun hän
sanoi jotakin tyyliin ”Peräänantamaton ja väsymätön sitkeys
on jotakin, mihin jokainen voi tukeutua ja se jättää meidät
hyvin harvoin pulaan.” Edmund Burke, englantilainen
valtiomies, uskoi hänkin sitkeysperiaatteen voimaan: ”Älä
lakkaa koskaan toivomasta - mutta jos niin käy, jatka vielä
toivottomanakin.”
N.V. Peale kertoo Bob Pettitistä, jolla oli valtava halu
ammattiurheilijaksi ja joukkueen johtajaksi. Hän oli
kuitenkin sekä lyhyt että hintelä eikä menestynyt missään.
Ensin hän kokeili jalkapalloa, mutta ei päässyt yhteenkään
joukkueeseen. Kerran hän sitten sai olla taklaajana. Hän
pääsi lopultakin pelaamaan – ja epäonnistui totaalisesti.
Sitten hän yritti baseballia pelaamaan, katastrofaalisin
seurauksin. Sitten tuli koripallon vuoro, mutta niihin
jättiläisten miehittämiin joukkueisiin hän ei tietenkään
päässyt. Lopulta hän keskusteli tilanteestaan apeana erään
pastorin kanssa, joka ymmärsi, mitä kova halu yhdistettynä
sitkeyteen tarkoittaa. Pastorin avulla he perustivat
seurakuntaan joukkueen, johon he keräsivät poikia, jotka
eivät olleet päässeet mukaan mihinkään muuhun joukkueeseen.
Sitkeä harjoittelu johti vähitellen surkean joukkueen
voittojen tielle. Bobista tuli myöhemmin Louisianan
yliopiston koripallojoukkueen tähtipelaaja ja Louisiana
Hawksien jäsen. Siksi, että hän käytti positiivista
ajatteluaan! Siis lujaa tahtoa ja kovaa harjoittelua.
Ilmeisesti ei mitään uutta auringon alla. Ikivanhoja
yleisinhimillisiä ilmiöitä kääritään uusiin paketteihin ja
niille annetaan uusia nimiä, joita sitten erilaiset
tulkitsijat edustavat, sättien toinen toistaan. Positiivinen
ajattelu on tämän mukaan alusta asti ollut sama kuin
positiivinen toiminta, josta Richard Wiseman puhuu
kirjassaan ”Rip it up” (ks. kirje 64).
Kuukauden
sitaatti:
”Elämä ei ole sitä, että odotetaan myrskyjen väistyvän.
Elämä on sitä, että oppii tanssimaan sateessa.”
Kuukauden kirjavihje:
Esim. Norman Vincent Peale: Sen teet mihin uskot (2009); You
can if you think you can (1974)
|