|
Kuukauden Rita 64 (1.4.2014)
(här på
svenska)
 PERSOONALLISUUS
JA KÄYTTÄYTYMINEN – ONKO TÄSSÄ YHTEYS?
Hippokrates jakoi pari tuhatta vuotta sitten ihmisluonteen
neljään luokkaan ihmisen veren laadun mukaan: introvertit
melankolikot (hermostuneesti sisäänpäin kääntyneet) ja
flegmaatikot (rentoutuneesti sisäänpäin kääntyneet) sekä
ekstrovertit koleerikot (hermostuneesti ulospäin
suuntautuneet) ja sangviinikot (rentoutuneesti ulospäin
suuntautuneet). Jako vain neljään luokkaan osoittautui
kuitenkin aikaa myöten puutteelliseksi. Harvardinpsykologi
Gordon Allport tunnistikin 1930-luvulla peräti 4000
erilaisia luonteenpiirteitä kuvailevaa adjektiivia, ennen
kuin kyllästyi koko luokitteluun. Raymond Cattell puolestaan
jatkoi työtä ryhmittelemällä kyseiset adjektiivit 170:ksi
ydinadjektiiviksi. Sen jälkeen useat tutkijat ovat
suunnitelleet erilaisia testejä ja tilastollisia menetelmiä
ja tuottaneet erilaisia liukuvia asteikkoja ekstroverttien
”Jippii, nyt juhlitaan!!” -asenteen ja introverttien ”Äh,
jään mieluummin kotiin lukemaan hyvää kirjaa” -asenteen
välillä.
Sitten alkoi taas uusi vaihe persoonallisuutta kuvaavien
piirteiden määrittämisessä. Jossakin vaiheessa oli päädytty
kuuteentoista luokkaan, ennen kuin brittipsykologi Hans
Eysenck supisti ominaisuuksien määrän kolmeen. Kunnes
1990-luvulla päädyttiin viiteen merkittävään kategoriaan:
uusien, epätavallisten kokemusten tarve; pyrkimys
organisointiin ja itsekuriin; ekstroversio, eli tarve saada
ympäristöstä ja muilta ihmisiltä virikettä; taipumus muista
huolehtimiseen; ja taipumus tunteiden epävakauteen.
Tältä viiden kategorian pohjalta ponnistaen lähdettiin
etsimään luonteen ja käyttäytymisen yhteyttä – ja
jouduttiin kerta toisensa jälkeen pettymään. Ulospäin
suuntautunut ihminen saattoi olla toisessa tilanteessa
aloitteellinen ja puhelias, mutta toisessa taas
pidättyväinen ja hiljainen. Joku toinen taas, joka oli
testien mukaan epävakaa, saattoi tietyissä testitilanteissa
olla kuinka vakaa tahansa, samaan aikaan kun vakaa
koehenkilö saattoi käyttäytyä epävakaasti. Jne.
Tämä kaikki ei tietenkään ollut erityisen innostavaa, ja
niinpä jotkut tutkijat alkoivat kehitellä uusia
ajatusmalleja ja päätyivät ihan uuteen näkemykseen ihmisen
identiteetistä. Voisiko ollakin niin, että luonteenlaatu ei
vaikutakaan käyttäytymiseemme, vaan päinvastoin tietty
käyttäytyminen luo tietynlaisen luonteen. Ja todellakin,
useat tutkimukset vahvistivat tämän.
Niinpä ihmiset, joita kehotettiin käyttäytymään
aggressiivisesti, kehittyivät luonteeltaan aggressiivisiksi.
Kun taas ihmiset jotka laitettiin käyttäytymään iloisesti ja
optimistisesti myös muuttuivat sellaisiksi. Ne, jotka
laitettiin alistuneeseen asentoon ja puhumaan epävarmasti,
muuttuivat nopeasti sellaisiksi, kun taas itsevarmasta ja
valta-asemaa kuvaavasta asennosta ja puhetavasta seurasi
kasvanut itseluottamus. Luettelo vain kasvoi ja tutkimusten
koejärjestelyt muuttuivat yhä tarkemmiksi. Osoittautui, että
käyntiin päässyt prosessi alkaa nopeasti ruokkia itseään.
Jos siis haluaa estää negatiivisen kehityksen ennen kuin se
lähtee hallitsemattomaan kasvuun, se täytyy pysäyttää
alkuunsa.
Edellä mainittu muodostaa perustan Richard Wisemanin
käsitykselle, että kehnosti toimivasta positiivisen
ajattelun ideasta tulisi siirtyä paljon tehokkaampaan
positiiviseen käyttäytymiseen. Jo William James
1800-luvun lopulla totesi, että vaikuttaa siltä, että keho
reagoi vastaanottamiinsa impulsseihin vaistomaisesti. Silmät
näkevät jotakin ja jalat alkavat juosta. Aivot rekisteröivät
käyttäytymisen, tuottavat pelon tunteen ja alkavat erittää
kemikaaleja, jotka liittyvät pelkoon. Tämä on myös
yhdenmukaista neurologi Antonio Damasion tutkimusten kanssa.
Meille tarjoutuu tässä suuri mahdollisuus tulla väliin
tietynlaisella käyttäytymisellä, joka saa aivot tuottamaan
haluamiamme tunteita.
Jos siis haluat olla hyvällä tuulella, käyttäydy niin kuin
olisit sitä (naura ja hypi) ja aivosi reagoivat
käyttäytymiseesi erittämällä sitä tukevia kemikaaleja. Jos
taas käyttäydyt masentuneesti ja stressaantuneesti, annat
aivoillesi signaaleja tuottaa tätä oloa vahvistavia
kemikaaleja. Ja muista, että miten teetkin, niin prosessi
alkaa pian vahvistamaan itseään. Jos haluat synnyttää uuden
tavan, käyttäydy sen mukaan jonkin aikaa, ja aivosi tulevat
avuksesi kemikaaleineen.
Kuukauden kirjavihjeet:
Richard Wiseman: Rip it up: The radically new approach to
changing your life (2012).
Antonio Damasio: Spinozaa etsimässä: Ilo, suru ja tuntevat
aivot (2003).
|