RA Training & Coaching

 

Viestini

Esittely

Palvelut

Eväitä
elämälle


Kuukauden Rita

Ota
 yhteyttä

 

Koulu-
tukset

 

Kuukauden Rita 64 (1.4.2014)                      (här på svenska)

PERSOONALLISUUS JA KÄYTTÄYTYMINEN – ONKO TÄSSÄ YHTEYS?

Hippokrates jakoi pari tuhatta vuotta sitten ihmisluonteen neljään luokkaan ihmisen veren laadun mukaan: introvertit melankolikot (hermostuneesti sisäänpäin kääntyneet) ja flegmaatikot (rentoutuneesti sisäänpäin kääntyneet) sekä ekstrovertit koleerikot (hermostuneesti ulospäin suuntautuneet) ja sangviinikot (rentoutuneesti ulospäin suuntautuneet). Jako vain neljään luokkaan osoittautui kuitenkin aikaa myöten puutteelliseksi. Harvardinpsykologi Gordon Allport tunnistikin 1930-luvulla peräti 4000 erilaisia luonteenpiirteitä kuvailevaa adjektiivia, ennen kuin kyllästyi koko luokitteluun. Raymond Cattell puolestaan jatkoi työtä ryhmittelemällä kyseiset adjektiivit 170:ksi ydinadjektiiviksi. Sen jälkeen useat tutkijat ovat suunnitelleet erilaisia testejä ja tilastollisia menetelmiä ja tuottaneet erilaisia liukuvia asteikkoja ekstroverttien ”Jippii, nyt juhlitaan!!” -asenteen ja introverttien ”Äh, jään mieluummin kotiin lukemaan hyvää kirjaa” -asenteen välillä.

Sitten alkoi taas uusi vaihe persoonallisuutta kuvaavien piirteiden määrittämisessä. Jossakin vaiheessa oli päädytty kuuteentoista luokkaan, ennen kuin brittipsykologi Hans Eysenck supisti ominaisuuksien määrän kolmeen. Kunnes 1990-luvulla päädyttiin viiteen merkittävään kategoriaan: uusien, epätavallisten kokemusten tarve; pyrkimys organisointiin ja itsekuriin; ekstroversio, eli tarve saada ympäristöstä ja muilta ihmisiltä virikettä; taipumus muista huolehtimiseen; ja taipumus tunteiden epävakauteen.

Tältä viiden kategorian pohjalta ponnistaen lähdettiin etsimään luonteen ja käyttäytymisen yhteyttä  – ja jouduttiin kerta toisensa jälkeen pettymään. Ulospäin suuntautunut ihminen saattoi olla toisessa tilanteessa aloitteellinen ja puhelias, mutta toisessa taas pidättyväinen ja hiljainen. Joku toinen taas, joka oli testien mukaan epävakaa, saattoi tietyissä testitilanteissa olla kuinka vakaa tahansa, samaan aikaan kun vakaa koehenkilö saattoi käyttäytyä epävakaasti. Jne.

Tämä kaikki ei tietenkään ollut erityisen innostavaa, ja niinpä jotkut tutkijat alkoivat kehitellä uusia ajatusmalleja ja päätyivät ihan uuteen näkemykseen ihmisen identiteetistä. Voisiko ollakin niin, että luonteenlaatu ei vaikutakaan käyttäytymiseemme, vaan päinvastoin tietty käyttäytyminen luo tietynlaisen luonteen. Ja todellakin, useat tutkimukset vahvistivat tämän.

Niinpä ihmiset, joita kehotettiin käyttäytymään aggressiivisesti, kehittyivät luonteeltaan aggressiivisiksi. Kun taas ihmiset jotka laitettiin käyttäytymään iloisesti ja optimistisesti myös muuttuivat sellaisiksi. Ne, jotka laitettiin alistuneeseen asentoon ja puhumaan epävarmasti, muuttuivat nopeasti sellaisiksi, kun taas itsevarmasta ja valta-asemaa kuvaavasta asennosta ja puhetavasta seurasi kasvanut itseluottamus. Luettelo vain kasvoi ja tutkimusten koejärjestelyt muuttuivat yhä tarkemmiksi. Osoittautui, että käyntiin päässyt prosessi alkaa nopeasti ruokkia itseään. Jos siis haluaa estää negatiivisen kehityksen ennen kuin se lähtee hallitsemattomaan kasvuun, se täytyy pysäyttää alkuunsa.

Edellä mainittu muodostaa perustan Richard Wisemanin käsitykselle, että kehnosti toimivasta positiivisen ajattelun ideasta tulisi siirtyä paljon tehokkaampaan positiiviseen käyttäytymiseen. Jo William James 1800-luvun lopulla totesi, että vaikuttaa siltä, että keho reagoi vastaanottamiinsa impulsseihin vaistomaisesti. Silmät näkevät jotakin ja jalat alkavat juosta. Aivot rekisteröivät käyttäytymisen, tuottavat pelon tunteen ja alkavat erittää kemikaaleja, jotka liittyvät pelkoon. Tämä on myös yhdenmukaista neurologi Antonio Damasion tutkimusten kanssa. Meille tarjoutuu tässä suuri mahdollisuus tulla väliin tietynlaisella käyttäytymisellä, joka saa aivot tuottamaan haluamiamme tunteita.

Jos siis haluat olla hyvällä tuulella, käyttäydy niin kuin olisit sitä (naura ja hypi) ja aivosi reagoivat käyttäytymiseesi erittämällä sitä tukevia kemikaaleja. Jos taas käyttäydyt masentuneesti ja stressaantuneesti, annat aivoillesi signaaleja tuottaa tätä oloa vahvistavia kemikaaleja. Ja muista, että miten teetkin, niin prosessi alkaa pian vahvistamaan itseään. Jos haluat synnyttää uuden tavan, käyttäydy sen mukaan jonkin aikaa, ja aivosi tulevat avuksesi kemikaaleineen.

Kuukauden kirjavihjeet:

Richard Wiseman: Rip it up: The radically new approach to changing your life (2012).
Antonio Damasio: Spinozaa etsimässä: Ilo, suru ja tuntevat aivot (2003).
 

Rita Ahvenniemi
Pioneerintie 7, FIN-13500 Hämeenlinna | 044-0150649 | rita.ahvenniemi@sci.fi