|
Kuukauden Rita 62 (3.2.2014)
(här på
svenska)
 TASAPAINON
MERKITYS
Viime aikoina on eri yhteyksissä noussut esiin kysymys
tasapainosta. Se ei ole tarkemmin ajateltuna lainkaan
ihmeellistä. Kaikessahan täällä tuntuu olevan kyse
tasapinosta, fysiologisesta, henkisestä tai ihan
jokapäiväisiin asioihin liittyvästä.
Fysiologisella tasolla meillä on autonominen
hermojärjestelmämme, jossa sympaattisen ja para-sympaattisen
osan tasapaino vaikuttaa kehon sisäeritykseen ja näin
ratkaisevasti yleiseen hyvin-vointiimme. Homeostasis, kehon
pyrkimys tasapainoon esimerkiksi ruumiinlämmön säätelyssä,
on toinen esimerkki fysiologisesta tasapainosta.
Henkisen tason tasapainopyrkimyksistä mainittakoon vasemman
ja oikean aivopuoliskon pyrkimys yhteistyöhön aivokurkiaisen
kautta, jotta pystyisimme yhdistämään yksityiskohtia ja
kokonaisuuksia, faktaa ja mielikuvitusta, analyysin ja
luovuuden, ja siten kykenemään parempiin
tilanneanalyyseihin.
Arkipäivän tasolla painotetaan työn ja vapaa-ajan,
työjaksojen ja taukojen, tasapainoa. Koutsaus-kirjeessäni
numero 47 (Miten hoitaa energiaansa?) käsittelen Jim
Lohersin ja Tony Schwartzin esittämiä näkemyksiä
ponnistuksen ja palautumisen jaksottamisesta. Intensiivinen
aivotyö vaatii jo 20 minuutin jälkeen lepohetken, jos
haluamme olla mahdollisimman luovia. Vähemmän vaativaa työtä
voimme tavallisesti jatkaa 90 minuuttia ennen kuin tauko on
paikallaan.
Fysiologiset, psykologiset, mentaaliset ym. tasot tietenkin
sulautuvat käytännössä yhteen. Kun kyse on esimerkiksi
vahingollisen ja hyvän stressin (eustress) tasapinosta,
kaikki komponentit ovat mukana. Tarvitsemme tietyn määrän
stressiä voidaksemme hyvin ja pystyäksemme suorittamaan,
mutta missä ali-, ideaali- ja ylikuormituksen raja kulkee
vaihtelee ja on sekä perinnöllistä että kunkin oman
tilanneanalyysin tulosta.
Myös perustarpeidemme tyydyttämisessä tarvitaan tasapainoa.
Emme halua olla nälkäisiä mutta ei ylensyöneitäkään.
Tarvitsemme sekä turvallisuutta että jännitystä. Vastustamme
muutosta, mutta emme selviäisi yksitoikkoisesta,
muuttumattomasta elämästä. Onni määritellään joskus
tasapainoksi vanhan totutun ja uuden tuntemattoman välillä.
Tasapainoon perustuu myös flow-ilmiö, tasapainoon tylsän ja
ahdistavan välillä. Csikszentmihalyin mukaan luovuus
tarkoittaa sitä, että on tasapainossa itsensä kanssa, että
pitää elämäänsä merkittävänä ja että omaa taidon iloita
ilman apuvälineitä.
Mia Törnblom puolestaan painottaa itsetunnon (kelpaat
sellaisena kuin olet) ja itseluottamuksen (arvosi perustuu
siihen, mitä näkyvää suoritat) tasapainoa. Jos omaa vain
suunnattoman itsetunnon, ei saa mitään aikaan, ja jos
itseluottamus on liian ylikorostunut, tulee kokonaan
riippuvaiseksi ympäristön arvostuksesta.
Tarvitsemme siis elämää varten kaikessa tasapainoa, ja
tasapainon saavuttaminen edellyttää liikettä. Sanoihan jo
Einstein, että elämä on kuin pyöräilyä. Jotta pysyisi
tasapainossa ja pystyisi ohjaamaan täytyy olla liikkeessä.
Voimme kaikki, kun elämä menee joskus lukkoon, tavoitella
jollakin tasolla tasapainoa. Tasapainon saavuttaminen
yhdellä tasolla johtaa usein tasapainoon muillakin tasoilla.
Aktiivisella rentoutumisella autonominen hermosto
tasapainottuu, mikä vaikuttaa ajatuksiimme ja asenteisiimme.
Ja toisin päin: muuttamalla tapaamme ajatella ja antamalla
asioille uusia merkityksiä pääsemme psyykkiseen tasapainoon,
mikä vaikuttaa myös hermostoomme.
Lähteet:
Michály Csikszentmihalyi, Elliott Dacher, Antonio Damasio,
Daniel Goleman, Anthony Robbins, Jim Loher & Tony Schwartz,
Mia Törnblom, m.fl.
|