|
Kuukauden Rita 75
(här på
svenska)
 PYSTYMMEKÖ
TULEMAAN TOIMEEN?
”Can we all get along?”
Näin aloittaa Jonathan Haidh kirjansa The Righteous Mind.
Tämän fraasin teki tunnetuksi jo vappuna 1992 Rodney King,
amerikkalainen musta mies, jonka neljä poliisia oli hakannut
henkihieveriin Los Angelesissa vuotta aikaisemmin. Poliiseja
ei tuomittu, mikä aiheutti väkivaltaisia mellakoita. Siitä
huolimatta, että häntä itseä oli pahoinpidelty noin pahasti,
hän toisti tuon fraasin monta kertaa. TV:tä myöten hän
vetosi: ”Ystävät, me voimme tulla toimeen. Tarkoitan, että
me kaikki olemme täällä maan päällä vain lyhyen ajan.
Yritetään pärjätä se aika toistemme kanssa.”
Nyt 25 vuotta myöhemmin huomaamme, että emme ole saaneet
aikaan kovinkaan suuria edistysaskelia tässä asiassa. Emme
ole oikeastaan selvinneet haasteesta kovinkaan hyvin, vaikka
useimmat meistä aidosti toivovatkin, että olisimme. Mikä
siinä sitten on niin vaikeaa? Aihealueelta on lukuisia
muitakin fraaseja. Yksi niistä kuuluu: ”Traagista ei ole
niinkään se, että loppujen lopuksi suhteellisen harvat
harjoittavat väkivaltaa, vaan se, että suuri enemmistö jää
täysin pasiiviseksi”.
Ja toinen: ”Varo sekaantumasta”. Niinpä poljemme
paikallamme.
Steven K. Scottin kirjassa ‘Simple Steps to Impossible
Dreams’ on havainnollinen tilannekuva parista, joka tulee
lemmikkieläinkauppaan ostaakseen koiran. Siellä on
papukaija, joka sanoo: ”Olet tyhmä ja vaimosi on ruma.” Mies
tulee vihaiseksi ja huutaa ”Mitä sanoit”? Papukaija toistaa
”Olet tyhmä ja vaimosi on ruma”. Vaimo alkaa itkeä ja mies
murisee kaupan myyjälle, miten heidän päivänsä on pilalla.
Myyjä pyytää anteeksi, menee papukaijan luo ja antaa sille
pari kunnon korvapuustia. Pari ostaa koiransa ja heidän
poistuessaan liikkeestä papukaija rykäisee, ja kun mies
katsoo kysyvästi sinne päin, sanoo: ”Sinä tiedät!”
Nokkela papukaija siis, ja vähemmän fiksu pariskunta, joka
ei ottanut huomioon loukkauksen lähdettä, vaan otti sen
henkilökohtaisesti. Kuinka suuren merkityksen pitää antaa
papukaijan puheelle? Miten reagoida? Nyt vaikuttaa vähän
siltä, että mies todellakin tunsi itsensä tyhmäksi ja vaimo
ei pitänyt itseään kauniina, kuin he olisivat olleet aika
tyytymättömiä minäkuvaansa, siis.
Don Miguel Ruizin sääntö ”Älä ota mitään
henkilökohtaisesti!” on yksi neljästä tiestä vapauteen. Hän
painottaa, että kun otamme jonkin asian henkilökohtaisesti,
joudumme heti puolustusasemiin ja sotajalalle. Jos
onnistumme sitävastoin pitämään asioihin tiettyä etäisyyttä,
säilytämme sisäisen tasapainon ja voimme objektiivisemmin
päättää, miten reagoimme ja toimimme.
Ehkä pystymme tulemaan edes vähän paremmin toimeen toistemme
kanssa ja toimimaan yhdessä, kun opimme hyväksymään oman
minä-kuvamme ja arvostamaan sitä. Eli hyväksymään, että
meidän ei tarvitse olla täydellisiä. Silloin meidän ei
tarvitse ottaa toisten mielipiteitä henkilökohtaisesti. Se,
mitä joku toinen sanoo meistä, on vain mitä hän sanoo. Me
emme muutu siitä huonommiksi. Me kelpaamme edelleen aivan
yhtä hyvin.
Kuukauden sitaatti:
Jos ärsyynnyt pienistä asioista, et ole kai itse sen
suurempi.
- Alf Henrikson
Et voi estää surun lintua lentämästä pääsi yli, mutta voit
estää sen tekemästä pesää sinne.
- Kiinalainen sananlasku
Kuukauden kirjavinkit:
Jonathan Haidt: The Righteous Mind (2012)
Steven K. Scott: Simple Steps to Impossible Dreams (1998)
Don Miguel Ruiz: Neljä tietä vapauteen (2009)
|