Viestini
Esittely
Palvelut
Eväitä
elämälle
Kuukauden Rita
Ota
yhteyttä
Koulu-
tukset
|
Kuukauden Rita 58 (11.9.2013)
(här på
svenska)
 KEHITYKSELLE
KOLME VAIHETTA
Lyndon Duken mukaan tätä ohjetta kannattaa noudattaa
tarkoin: Pyri saamaan aikaan sellaista mihin pystyt, ei
sellaista mitä mieluimmin haluaisit, mutta mihin sinulla ei
erinäisistä syistä ole mahdollisuutta. Tätä neuvoa
noudattamalla vältyt ajamasta päin seinää, olet
tyytyväisempi itseesi ja saat lopulta paljon enemmän aikaa –
ilman että joudut sen vuoksi rajoittamaan itseäsi turhan
päiten. Mielenrauha ja tyytyväisyyden tunne eivät nimittäin
odota tien päässä, vaan siinä missä matka alkaa. Michael
Neill antaa metaforisen, houkuttelevan Ferrarin edustaa tätä
matkaa, joka koostuu kolmesta etapista:
Etappi 1.
Uusi ajotapa. Solmimme yhteen elämämme irtonaiset
langanpäät ja lajittelemme ongelmat niin, että niistä tulee
hallittavia. Osan ehkä vain heitämme pois, osan
määrittelemme uudestaan, osan ratkaisemme heti, osan jätämme
muille (Jonkun Toisen Ongelma) ja osan pilkomme osasiin ja
otamme ne sitten käsittelyyn pala palalta.
Kohtaamme muut ihmiset hieman toisin kuin aiemmin. Pystymme
olemaan assertiivisia, toisin sanoen sanomaan tarvittaessa
ei, ystävällisesti mutta päättäväisesti, samaan aikaan kun
olemme entistä tietoisempia siitä, kuinka paljon yhteistä
meillä on myös niiden kanssa, joiden kanssa emme tule niin
kovin hyvin toimeen. Kuten pyrkimyksemme selviytyä, voida
hyvin ja välttää surua, lähtien kunkin meidän omista
uskomuksista ja arvoista ja ottaen huomioon, että voimme
voittaa argumentoinnin, mutta samalla pilata tärkeän
ihmissuhteen.
Alamme rakentaa perustaa, joka tukee unelmaamme tai sitä,
minkä haluamme hyvin mielellämme saavuttaa. Ei tullaksemme
onnellisiksi, vaan tyydyttääksemme perustarpeemme. Kuten
Aldous Huxley sanoi: onni on kuin koksia, sivutuote, jota
syntyy, kun yritämme saada aikaan jotakin ihan muuta.
Etappi 2.
Ajaa lainaferrarilla. Kaikki tuntuu sujuvan
yllättävän hyvin. Ongelmat ovat hallinnassa ja tulemme
kelvollisesti toimeen ympäristön kanssa. Meille tulee
kuitenkin tunne, että tämän täytyy olla jotakin tilapäistä,
mikä ei tule kestämään kovin kauan. Alkaa tuntua vähän
epämukavalta ja vähitellen tuntuu, että asiat eivät enää
suju yhtä hyvin kuin aluksi. Tällöin on suuri vaara, että
meille tulee halu palata ’vanhaan ajotapaan’. Se antoi
meille monessa suhteessa vähemmän, mutta tiesimme suurin
piirtein, mitä oli odotettavissa. Pystyimme vapaasti
harmittelemaan, että emme saaneet aikaan sitä mitä olisimme
halunneet, eikä ollut pelkoa pettymisestä, kun emme
oikeastaan odottaneetkaan kovin paljoa. Jos kuitenkin
onnistumme läpäisemään tämän vaiheen, epämukavuusalueen,
niin edessämme on kaikkein paras etappi.
Etappi 3.
Autotallin omistaminen. Nyt oivallamme, että
Ferrari ei ollutkaan lainattu, vaan ikiomamme. Ymmärrämme,
että mikään ei oikeastaan voi lakata toimimasta, koska
mikään ei ole koskaan toiminutkaan. Se on jotakin, mikä on
ollut sisässämme alun alkaen, elinvoima. On yhtä paljon kyse
olemisesta kuin tekemisestä. Niin kauan kuin
vain teemme ja mittaamme tulosta, elämä on taistelua. Kun
meillä on läheinen yhteys sisäiseen elinvoimaamme, voimme
rentoutuneina hyödyntää sitä, mistä Carlson & Bailey
kirjassaan ’Slowing down to the speed of life’ käyttävät
käsitettä ’the free flowing mode’, ja nauttia matkasta.
Sillä matkalla elämme mielekästä elämää keskittymällä
sellaiseen, mikä meidän on mahdollista saada aikaan.
Kuukauden sitaatti:
Sille, jolla on vain vasara työkalupakissaan, kaikki
ongelmat näyttävät nauloilta.
Abraham Maslow
Kuukauden kirjavihjeet:
Michael Neill: Supercoach (2009)
Richard Carlson & Joseph Bailey: Slowing Down to the Speed
of Life (1998)
|