|
Kuukauden Rita 54 (11.4.2013) (här på
svenska)
 TEE
OMA SIMULAATIO ELÄMÄSTÄSI
Moni on varmaan kuullut vanhan arvoituksen ”Kuuluuko ääni,
jos puu kaatuu metsässä, mutta ketään ei ole kuulemassa”.
Joni Matikaisen mukaan vastaus on ”Ei”. Kirjassaan ”Älä usko
kaikkea mitä ajattelet” hän selittää, miten maailmassa ei
ole sinänsä enempää värejä kuin ääniäkään. Kyse on eri
aallonpituuksista ja ääniaalloista, joita aivot koodaavat
ääniksi ja väreiksi. Koodien avulla aivot luovat simulaation
maailmasta, joka sitten ilmenee henkilökohtaisina
kokemuksina. Jos ketään ei ole kuuntelemassa, ei siis synny
mitään ääntä vaan vain paineaalto ilmassa.
Todellisuutemme on näin aivojen luoma simulaatio. Huone,
jossa olet, ei ole itse asiassa huone vaan huoneen kuva,
jota aivot ylläpitävät. Huomion arvoista on, että aivot
eivät tuhlaa kapasiteettiaan epäoleellisuuksiin, vaan
simulaatio jättää pois kaiken, millä ei ole vaikutusta
selviytymiseesi hengissä tai hyvinvointiisi. Esi-isillesi
hengissä selviytyminen edellytti oikeassa olemista. Jos he
esimerkiksi tulkitsivat väärin metsästystilanteen,
seuraukset saattoivat olla kohtalokkaat. Edelleen aivomme
toimivat niin, että pyrimme mieluummin olemaan oikeassa kuin
keksimään, mikä on totta. Ihmisen aivot eivät ole siis
kehittyneet ymmärtämään maailmaa vaan selviytymään siinä –
niin taloudellisesti kuin mahdollista. Päämääränä on ollut
tehokas käyttäytyminen, ei käyttäytymisen ymmärtäminen.
Käyttäytymiseemme on vähitellen syntynyt ennalta
ohjelmoituja malleja. Ne toimivat automaattisesti ja
palvelevat meitä enimmäkseen mainiosti. Mutta ne myös
estävät meitä havaitsemasta mahdollisesti parempia
vaihtoehtoja. Ne jättävät nimittäin pois sellaista, mistä
meillä ei ole aiempaa kokemusta tai mikä on ristiriidassa
kulloisenkin simulaatiomme kanssa maailmasta. Ne yleistävät
myös siinä, missä ei kannattaisi ja muodostavat merkityksiä,
jotka perustuvat enemmän ennakkokäsityksiin kuin todelliseen
informaatioon. (Vrt. nlp-käsitteet deletion,
generalization och distortion.)
Tässä on siis kyse arkipäivän ajattelusta. Kun kyseessä taas
on ammatillinen ajattelu, tilanne vaihtelee Joni Martikaisen
mukaan vähän ammattiryhmittäin, ja hän viittaa tässäkin
useisiin tieteellisiin tutkimuksiin. Esimerkiksi
fyysikoilla, shakinpelaajilla, ohjelmoijilla tai
autonkorjaajilla ei ole, välittömien näkyvien tulosten
ansiosta, samoja ongelmia asiantuntemuksen ja tulkintojen
kanssa kuin esimerkiksi lääketieteen, psyyken hoidon,
osakekaupan, oikeuslaitoksen tai rekrytoinnin parissa
toimivilla. Jälkimmäisillä aloilla syntyy helposti
yksinkertaistettuja toimintamalleja, joista kasvaa
systemaattisia harhoja. Varsinkin kun aivomme on ohjelmoitu
olemaan oikeassa mihin hintaan tahansa.
Kun käsityksemme todellisuudesta tuntuu siis olevan
enimmäkseen aivojemme siitä tekemä kuva, herää kysymys,
miten voisimme tarvittaessa tehdä elämästämme paremman
simulaation. Tiedämme, että havaintokykymme on hyvin
rajallinen, ja että voimme laajentaa havaintokenttäämme
kunhan vain ymmärrämme, että se on mahdollista. Riippumatta
siitä, toimimmeko todellisen vai tulkinnanvaraisen
informaation kanssa, meillä on taipumus ajatella, reagoida
ja käyttäytyä tuttuja ratoja pitkin. Niin yksityisesti kuin
ammatissakin meidän täytyisi voida ajatella laajemmissa
ympyröissä ja tehdä uusia löytöjä, toisin sanoen uusia
simulaatioita.
Joni Martikaisen mukaan mahdollisimman positiiviset
simulaatiot edistävät hyvinvointiamme ja parantavat
motivaatiotamme vastata haasteisiin. Kun taas on kyse
strategian valinnasta, simulaatio kannattaa perustaa
mahdollisimman isoon määrään tosiasioita (niin positiivisia
kuin negatiivisiakin). Valittuamme ensin strategiamme voimme
sitten tehdä simulaatioita, jotka tekevät meistä
innostuneita ja kekseliäitä.
Innostus ja luovuus lisääntyvät Tony Schwartzin mukaan
säännöllisistä tauoista (katso edellinen kirje). Myös
Michael Neill kehottaa meitä pitämään taukoja. Niiden ei
tarvitse olla pitkiä – pari kolme minuuttia riittää
voimaannuttavaan rentoutukseen. Tauko voi myös tarkoittaa
yksinkertaisesti pysähtymistä hetkeksi haistamaan,
maistamaan, kuuntelemaan ja kokemaan asioita ympärillä.
Kuten yllä mainittiin, aivosi on ohjelmoitu paitsi eloon
jäämiseen myös hyvinvointiin. Voit tehostaa näitä ohjelmia
vastaamalla Michael Neillen kysymyksiin:
·
Mitä sellaista teet (tai voisit tehdä) säännöllisesti, joka
inspiroi sinua ja elämääsi?
·
Milloin tunnet itsesi kaikkein eniten tyytyväiseksi?
·
Missä tunnet voivasi parhaiten?
·
Mikä saa sinut tuntemaan, että olet mitä suurimmassa määrin
elossa?
Säännölliset voimaannuttavat
tauot, yhdessä sen tajuamisen kanssa, että voit tehdä uusia
simulaatioita yksityis- ja työelämästäsi, avaavat mielen
yllättävälle ja luovalle uudelle ajattelulle.
Kuukauden sitaatti:
”Älä yritä muuttaa maailmaa tai itseäsi väkisin, sillä pakko
herättää vain vastustusta.”
- Sanonta
Kuukauden kirjavihje:
Joni Martikainen: Älä usko kaikkea, mitä ajattelet: miten,
miksi ja milloin aivosi johtavat sinua harhaan? (2012)
Michael Neill: You can have what you want.
(2006)
|