Viestini
Esittely
Palvelut
Eväitä
elämälle
Kuukauden Rita
Ota
yhteyttä
Koulu-
tukset
|
Kuukauden Rita 53 (5.3.2013) (här på
svenska)
 TYÖSKENTELE
VÄHEMMÄN – SAAT ENEMMÄN AIKAAN
Tony Schwartzilla, jota olen siteerannut aikaisemminkin, oli
mielenkiintoinen artikkeli New York Timesissa 9.2.2013. Hän
painottaa siinä taukojen pitämisen tärkeyttä työssä, jos
haluaa olla tuottavampi. ”More, bigger, faster” on
iskulause, joka lanseerattiin teollisen vallankumouksen
aikana – ja joka perustuu virheelliseen oletukseen, että
meillä on rajattomat resurssit. ”More, better, quicker”
kirjoitti Richard Bandler omistuskirjoitukseksi minulle
kirjaansa ’Freedom is everything – and love is all the
rest’.
Ero näiden iskulauseiden välillä on keskimmäisessä sanassa,
ja sen voi katsoa tukevan Tony Schwartzin esiin tuomia
ajatuksia.
Tiedämme hyvin, että aikaa, sen jälkeen kun sen mittaaminen
alkoi, on vain 24 tuntia vuorokaudessa. Ja lisää tuskin
tulee (ks.
Arnold Bennettin vanha kirja alla). Useimmat työtä tekevät
ja opiskelijat yrittävät sisällyttää niin paljon kuin
mahdollista toimintaa näihin tunteihin ollakseen
mahdollisimman tuottavia. Aikaa säästetään käyttämällä
kaikki pienetkin tauot tehokkaasti, esimerkiksi hoitamalla
sähköposteja ja erinäisiä juoksevia asioita kahvi- ja
ruokatauoilla.
Monilla työpaikoilla ne palkitaan, jotka tekevät eniten
työtä, vaikka se ei merkitsekään, että he olisivat kaikkein
tuottavimpia. Tony Schwartzin mukaan on luultavasti
päinvastoin: jatkuva työnteko käy yöunien ja yleisen
hyvinvoinnin päälle, muisti pätkii ja luovuus kärsii.
Sitä keksii harvoin uusia loistavia ideoita väsyneenä ja
kiireisenä. Kun sen sijaan pitää säännöllisesti luovia
taukoja, aivot tuntuvat piristyvän ja tulevan
yhteistyöhaluisemmiksi. Yövuorossa oleville lennonjohtajille
suoritettu testi esimerkiksi osoitti, että 40 minuutin
tauko, jonka aikana tyntekijät nukkuivat keskimäärin 19
minuuttia, paransi huomattavasti tarkkaavaisuutta ja
reaktionopeutta.
Tunnumme toimivan niin, että liikumme jatkuvasti 90 minuutin
jaksoissa pirteästä tilasta väsyneeseen. Kun kehomme
ilmoittaa 90 minuutin kuluttua, että olisi aika levätä, me
sen sijaan teemme päinvastoin, nautimme kahvia tai sokeria
tai muuta, joka lisää stressihormonien, kuten adrenaliinin,
noradrenaliinin ja kortisolin eritystä – ja painamme lisää
töitä.
Professori K. Anders Ericsson Florida State Universitystä on
sitä mieltä, että jos haluaa tehdä tehokasta luovaa
ajattelutyötä, pitää mieluimmin työskennellä heti aamusta
kolme 90 minuutin jaksoa.
Iltapäivällä voi sitten tehdä vähemmän vaativia rutiinitöitä
Työskentelyjaksojen välillä pitää palautua.
Aktiivinen palautuminen voi sisältää rentoutumista,
rauhoittavaa musiikkia, meditointia, sosiaalista
yhdessäoloa, terveellisiä välipaloja, tai vaikka
kävelylenkin.
Professori Ericssonin mielestä työnantajia hyödyttäisi
järjestää henkilökunnalle ’uudistumishuoneita’ (renewall
rooms), joissa voi latautua uudelleen. Sen jälkeen työn
tekeminen on tehokkaampaa ja nopeampaa samalla kun
työntekijöiden hyvinvointi paranee ja sairauspoissaolot
vähenevät.
Kannattaa myös pitää mielessä, että nämä 90 minuutin jaksot
pyörivät vuorokauden ympäri.
Voimme siis ajoittaa nukkumaan menomme niin, että se sattuu
juuri väsymysvaiheeseen.
Niille, jotka saavat unen päästä kiinni heti kun vain
painavat päänsä tyynyyn, ei tietenkään ole niin väliä,
milloin menee nukkumaan.
Mutta jos ei satu kuulumaan heihin, parantaa yöunta
huomattavasti, jos ei tarvitse valvoa sängyssä kovin kauaa
odottamassa seuraavaa väsymisjaksoa.
Tony Schwartzin artikkeli sai netissä paljon kommentteja, ja
kaikki eivät olleet pelkästään positiivisia.
Häntä syytettiin utopistisuudesta ja kyvyttömyydestä
ymmärtää vähääkään tavallisen työntekijän tiukkaa arkea.
Hänen sanomansa olikin varmaan suunnattu ennen muuta
ajatustyötä tekeville, jotka voivat itse päättää, miten
työaikaansa käyttävät, ja osittain työnantajille (jotka
tekevät ymmärtämättömyydessään elämän ankeaksi juuri niille
katkerille kommentoijille).
Kuukauden kirjavihjeet:
Tony Schwartz: Be excellent at anything (2010)
Arnold Bennett: How to live on 24 hours a day (1910)
|