Viestini
Esittely
Palvelut
Eväitä
elämälle
Kuukauden Rita
Ota
yhteyttä
Koulu-
tukset
|
Kuukauden Rita 52 (11.2.2013) (här på
svenska)
TYÖSSÄ VIIHTYMINEN
Jokaisella on oikeus viihtyä
työpaikallaan, tapaan painottaa koulutuksissani. Se on
kaiken lähtökohta. Ja se sisältää luonnollisesti myös sen,
että viihtyminen ei saa tapahtua kenenkään muun
kustannuksella, koska myös toisilla on oikeus voida hyvin.
On sitten ihan toinen kysymys, miten se onnistuu. Kenen
vastuulla työpaikkaviihtyvyys on?
Ensi kädessä se kyllä on
työntekijän omalla vastuulla, ainakin sen jälkeen kun johto
on pitänyt huolta yleisistä työnteon puitteista ja
tiedottanut käytettävistä olevista resursseista. Jos tuntuu,
että ei ole saanut niitä, on parasta kysyä. Voi tuntua
väärältä, että työntekijän pitäisi itse vastata
tyytyväisyydestään, kun se kuitenkin on työnantajan
intresseissä, että henkilökunta jaksaa ja voi hyvin.
Toisaalta se kuitenkin on työntekijä itse, joka tietää,
miten hän voi. Hänen kuuluu siis ottaa ensimmäinen askel
kohti parannusta, jos viihtyvyys on uhattuna.
Kaksi tavallisinta
epäviihtyvyyden syytä lienevät työntekijöiden väliset
kiistat ja liian suuri työtaakka. Mitään yleispätevää,
yksityiskohtaista mallia siitä, miten nämä työpaikalla
viihtymisen esteet pitäisi poistaa, ei liene olemassa.
Ratkaisut ovat aivan liian moniulotteisia mahtuakseen yhteen
malliin. Muutamia matkan varrella mukaan tarttuneita
näkemyksiä haluaisin kuitenkin jakaa.
Työntekijöiden väliset
erimielisyydet voivat hieman lievittyä siitä, että kaikki
osapuolet tajuavat, että me kaikki olemme ihmisiä – hyvillä
ja vähemmän hyvillä ominaisuuksilla varustettuja. Meillä
kaikilla on oma taustamme, jota vasten peilaamme tilanteita
ja muiden reaktioita ja käyttäytymistä. Joskus me
ylitulkitsemme, joskus jotakin tärkeää jää meiltä
huomaamatta. Tiedämme, että on lähes mahdotonta muuttaa
toista ihmistä (ilman riittäviä kidutusvälineitä). On
kuitenkin mahdollista käyttäytyä niin, että toinen haluaa
itse muuttua, tai joutuu muuttumaan. Joskus tarjoamalla
ensimmäisenä sovinnon kättä, joskus aidosti kuuntelemalla
toista, joskus asettamalla selkeitä rajoja ja joskus taas
niin, että toisen antaa todella jatkaa äärimmilleen kunnes
seinä tulee vastaan.
Me ihmiset emme ole erityisen
täydellisiä – ja jotkut ovat luonnollisesti vielä muitakin
epätäydellisempiä... Myös heidän kanssaan joudumme kuitenkin
olemaan tekemisissä (jollei heidän kohdallaan seinä ole jo
tullut vastaan). Luultavasti he ajattelevat samoin meistä…
Kirjeen alussa oleva sitaatti soveltuu nimenomaan tähän: on
tosiaan parempi että suojaamme itsemme ja annamme
epämiellyttävälle tilanteelle uutta merkitystä, joka ei saa
meitä kiihtymään. Voimme myös vahvistaa minäkuvaamme niin,
että emme ota asioita niin henkilökohtaisesti. Se mitä
toiset sanovat tai tekevät on vain heidän sanomaansa ja
tekemäänsä, me emme muutu siitä miksikään.
Mitä siihen suureen
hallitsemattomaan työtaakkaan sitten tulee, meidän on hyvä
muistaa, että työaika on edelleen enimmäkseen kahdeksan
tuntia. Työtehtävät ovat kuitenkin muuttaneet luonnettaan
viime vuosikymmeninä tavalla, joka tuntuu meistä valtavalta
töiden lisääntymiseltä. Työtehtävien kasvu on tullut
esimerkiksi it-osaamisen vaatimusten ja dokumentoinnin ja
verkostoitumisen lisääntymisen muodossa, samaan aikaan kun
toimistohenkilökunnan määrä on pienentynyt ja työnjohtajat
ovat lakanneet olemasta. Meidän on vaikea orientoitua tässä
uudessa uljaassa maailmassa, jossa meidän itsemme täytyy
sopeuttaa resurssit vaatimuksiin. Tässä tarvitsemme kaiken
mahdollisen tuen toisiltamme, jotta keksimme luovia
ratkaisuja, miten saamme ne neljä elefanttia sopimaan siihen
volkkariin. Joudumme kyllä yksin ja yhdessä aika paljon
määrittelemään niitä elefantteja uudelleen.
Kuukauden sitaatti:
On helpompi laittaa kengät
jalkaan kuin peittää koko maailma matolla.
Sanonta
Kuukauden kirjavihje:
Ari Heiskanen: Nollatoleranssi: Taltuta tuloksen
tuhoojat (2011).
Paul McKenna: I can make you smarter
(2012).
|