|
Kuukauden Rita 47 (2012)
(här på
svenska)
MITEN HOITAA ENERGIAANSA?
Meillä kaikilla
on tarve kehitykseen, ainakin niin kauan kuin siihen on
mielestämme jonkinlainen mahdollisuus. Vanhan tarvetutkijan
C. P. Alderferin mukaan haluamme tehdä ensi sijassa
sellaista, mikä muuttaa maailmaa – edes jossain määrin. Jos
se mahdollisuus on mielestämme suljettu meiltä, keskitymme
sen sijaan kehittämään suhteita. Ja jos sekin tie on poissa
laskuista, alamme kehittää ympärillämme olevaa
materiaalista. Viktor E. Frankl meni askelta pitemmälle
väittämällä, että meidän täytyy ottaa itse vastuu
tarkoituksen löytämisestä ja rakentaa aktiivisesti henkisen
kapasiteettimme. Henkinen terveys perustuu hänen mukaansa
jännitteeseen sen välillä mitä olemme ja millaiseksi meidän
pitäisi tulla.
Kaikki kehitys
vaatii energiaa ja sen puute voi olla eräs syy siihen, että
laskemme tasoa tarvehierarkiassamme. Jim Loehr ja Tony
Schwartz, kaksi rutinoitua urheiluvalmentajaa, tulevat
avuksi muutaman käytännön vihjeen kanssa siitä, miten voi
hallita energiaansa tehokkaammin, olipa kyse urheilusta,
työstä tai muusta kehityksestä. Energia, eikä aika, on
heidän mukaansa hyvän suorituksen tärkein edellytys.
Rakennamme
tunneperäisen, kognitiivisen ja henkisen kapasiteetin täysin
samalla tavalla kuin fyysisenkin. Kasvamme kaikilla tasoilla
käyttämällä ensin normaalia enemmän energiaa ja sitten
palautumalla. Lihas ei kasva, jos sitä rasitetaan
tavanomaisella tavalla. Se jopa menettää voimaansa vuosien
saatossa. Kaikenlainen stressi, kuinka epämiellyttävältä se
tuntuukin, kasvattaa kapasiteettiamme – fyysistä,
kognitiivista ja tunneperäistä – kunhan sitä seuraa
riittävä palautuminen. Pointti on juuri tässä: meidän
täytyy kehittää itsellemme käytäntöjä jotka antavat meille
positiivista energiaa, toisin sanoen automaattisia
energiarituaaleja.
Energia on yhtä
kuin kyky suorittaa työ ja meillä on perustarve hankkia ja
käyttää energiaa. Tarvitsemme energiaa voidaksemme
suorittaa. Palautuminen puolestaan on muutakin kuin vain
työn puuttumista. Liika palautuminen ilman riittävää
stressiä johtaa surkastumiseen. Kipsattu käsi on hyvä
esimerkki tästä. Saadaksemme energiaa kapasiteettimme
kehittämiseen tarvitsemme rasituksen ja palautumisen
rytmistä vaihtelua, mikä on osoittautunut käytännössä varsin
vaikeaksi toteuttaa. Emme yksinkertaisesti halua käyttää
riittävästi aikaa palautumiseen ollessamme kiireisiä. Vaikka
tutkimusten mukaan suoritamme paljon paremmin pitämällä
välillä pieniä taukoja! Noin puolentoista tunnin työvaiheen
jälkeen kehomme tarvitsee lepoa. Aivomme tarvitsevat
intensiivisessä ajattelutyössä tauon kahdenkymmenen minuutin
välein. Hyvä vertaus taas kerran on auto, jota emme ehdi
tankata, koska meillä on niin kiire perille…
Säännöllisen palautumisen aloittamisen vaikeus piilee
suureksi osaksi rajoittuneessa kyvyssämme itsekontrolliin.
Vaivumme stressitilanteessa, hyvistä aikomuksistamme
huolimatta, automaatiotasolle ja vanhat tapamme saavat
meissä vallan. Siksi on Loehrin ja Schwartzin mukaan
erittäin tärkeää luoda itselleen positiivisia rituaaleja,
jotka helpottavat muutosta.
Sellaiset rituaalit tai rutiinit
-
säästävät energiaa
-
syrjäyttävät vanhoja automaatioita
-
muuttavat hyvät aikomukset toiminnaksi
-
antavat olemassaololle rakennetta
-
luovat rajoja (kun
työnteon juoksumatto ei koskaan pysähdy)
Paras tapa hallita energiaamme on siis se, että 1)
asetamme itsemme alttiiksi paineelle, vähän enemmän kuin
mistä tunnemme selviytyvämme, 2) sitten palaudumme
aktiivisesti, 3) käyttämällä palautumisessa tarkkoja
aikarajoitteisia rituaaleja.
--------------------------------------------------------------------------------
Kuukauden sitaatit:
Oppiminen on ajattelutavan muuttamista. – Michael Merzenich
(1992)
--------------------------------------------------------------------------------
--------------------------------------------------------------------------------
Kuukauden kirjavihjeet:
Jim
Loehr & Tony Schwartz: Att leva till 100 %. (The Power of
Full Engagement, 2008).
-------------------------------------------------------------------------------
|