|
Kuukauden Rita 43 (13.3.2012)
(här på
svenska)
STRESSISIETOKYKY – MITÄHÄN SE ON?
Stressinsietokykyä pitää parantaa, sanotaan. Mutta onko
todella hyvä tehdä niin? Sehän tarkoittaa, että kykenemme
kestämään yhä enemmän stressiä emmekä enää huomaa kehomme
ilmoituksia siitä, että käymme ylikierroksilla. Kestämme
stressiä suvereenisti, kunnes jokin kehossamme romahtaa.
Tässä on kyse lähinnä sananvalinnasta, mutta yllä olevan
tulkintatavan seuraamukset voivat olla katastrofaalisia.
Stressinsiedolla tarkoitetaan kai oikeastaan sitä, että ei
koe tilannetta tai työtään ylipäänsä lainkaan stressaavaksi.
Richard Carlson ja Joseph Bailey kertovat kirjassaan
‘Slowing down to the speed of life’, miten hidastamalla
elämän nopeudelle voi ottaa rauhallisesti ja samalla
kuitenkin ehtiä yhtä paljon. He väittävät, että voimme jopa
saada aikaan enemmän, koska toimimalla ’elämän vauhdilla’ ei
synny yhtä paljon korjattavaa kuin stressaamalla.
Elämä on elämistä varten eikä vain ’to do’ -listojen
lyhentämistä, (vaikka ne ovatkin sinänsä hyödyllisiä ja
auttavat pitämään arkea kasassa). Taito elää elämää ja saada
samalla työt tehtyä sisältyy kahteen erilaiseen tapaan
ajatella ja kokea: prosessoivaan, analyyttiseen tapaan ja
vapaasti virtaavaan tapaan (the processing mode – the free
flowing mode).
Prosessoiva tapa
muistuttaa tietokonetta, joka analysoi informaatiota. Kaikki
käytettävissä oleva tieto kerätään ja muokataan
suunnitelmiksi ja ratkaisuiksi. Sen avulla voimme loogisella
tavalla oppia kaikkea mahdollista tunnettuihin muuttujiin
perustuvaa kuten esimerkiksi kieliä ja matematiikkaa, sekä
vaikkapa arvioida kauanko matka lentokentälle kestää
tiettyyn vuorokauden aikaan. Tämän älyllisen ajattelutavan
opimme jo lapsena, koulussa ja muotoillessamme omia
arvojamme, asenteitamme, odotuksiamme, mieltymyksiämme ja
antipatioitamme. Valitettavasti vain tällainen tapa ajatella
ei toimi tilanteissa, joista meillä ei ole kovin paljoa
tietoa, toisin sanoen muutostilanteissa. Juuri tämä on mitä
suurimmassa määrin tyypillistä tämän päivän työelämässä,
jossa vaaditaan yhä laajempien työtehtävien suorittamista
yhä lyhyemmässä ajassa ja yhä pienemmällä henkilökunnalla.
Alamme pyörittää työtehtäviä edes takaisin ilman että
löydämme mitään ratkaisua ja stressaannumme, ärrymme ja
väsymme yhä enemmän. Uusia ratkaisuja ei löydy vanhalla
ajattelulla, kuten jo Newton sanoi. Tarvitsemme siis uuden
tavan:
Vapaasti virtaavan tavan
ajatella, joka muistuttaa enemmän virtaa kuin tietokonetta.
Tällä aaltopituudella kytkemme pois päältä väkinäisen
yrityksen saada palaset sopimaan paikalleen ja avaudumme
hetken informaatiolle ja sisäiselle luovuudellemme. Tällä
ajattelemisen aaltopituudella on tarkoitus voida hyvin
elämällä hetkessä ja toimimalla intuitiolla tilanteissa,
joissa meiltä puuttuu riittävä tieto. Toimiessamme intuition
varassa käytämme ison määrän varastoitua osaamistamme, joka
ei ole käytettävissämme analyyttisen ajattelun kautta.
Vapaasti virtaava ajattelu ei vaadi mitään varsinaista
ponnistelua vaan enemmänkin tiettyä rohkeutta heittäytyä ja
olla läsnä, arvioida spontaanisti, mitä tilanne vaati. Tällä
aallonpituudella ideat ja ratkaisut tulevat kuin tyhjästä.
Avain stressittömään elämään on siis siinä, että pystyt
arvioimaan milloin kannattaa ajatella analyyttisesi ja
milloin vapaasti virtaavasti, ja että kykenet sujuvasti
vaihtamaan tapaa tilanteen mukaan. Navigointi näiden kahden
ajatteluaaltopituuden välillä muistuttaa venematkaa. Jotta
matkasta saisi mahdollisimman paljon irti, voi ensin
suunnitella reitin, jota sitten voi muutella tuulen ja
olosuhteiden mukaan, ja – sen sijaan että taistelee jokaista
aaltoa vastaan – ottaa sitten rauhallisesti ja pitää hauskaa
matkan ajan. Koska vapaasti virtaava ajatus on meille melko
vierasta, siihen täytyy harjaantua. Alla annetaan vähän
vinkkejä.
1) Älä sukella ajatuksiisi – havaitse ne vain, menemättä
niiden sisältöön. Jos sinulla sattuu olemaan alakuloinen
kausi, älä anna sille ravintoa ajattelemalla analyyttisesti,
koska silloin kaikki alkaa näyttää todella ankealta. Pidä
huoli, että saat ensin itsesi paremmalle tuulelle (esim.
jännityksen tai naurun avulla), ennen kuin alat miettiä
elämää ja työtä ja erilaisia ratkaisuja.
2) Älä yritä hallita hallitsematonta. On aina enemmän
tekemistä kuin aikaa sille.
Ja ihmiset osoittautuvat usein vähän liiankin
inhimillisiksi… Sisäinen tasapainoamme ei saa olla
riippuvainen täydellisestä ympäristöstä. Voimme paremmin,
jos pyrimme löytämään kohtaamisen keinoja
muuttamisen keinojen sijaan.
3) Tee asia kerrallaan ja keskity ’vapaasti virtaavasti’
yksinomaan siihen. Jos ajattelet samaan aikaan
’analyyttisesti’ muita tehtäviä, toimit vähemmän
keskittyneesti, hitaammin ja alttiimpana virheille, jotka
sitten täytyy korjata. Nopein tapa kuoria perunat isolle
joukolle yllätysvieraita on, kuten Keijo Tahkokallio on
sanonut, tehdä se peruna kerrallaan.
4) Älä huku yksityiskohtiin! Heti kun alat tuntea
itsesi stressaantuneeksi, turhautuneeksi tai
huonotuuliseksi, on se merkki siitä, että olet eksynyt
yksityiskohtiin. Palaa silloin kokonaisuuteen ’the big
picture’ ja ratsasta aalloilla. Hetkessä eläminen auttaa
meitä hidastamaan elämän nopeudelle ja ottamaan asiat
rauhallisesti.
--------------------------------------------------------------------------------
Kuukauden sitaatit:
”Löytääkseen esineen järven pohjasta
täytyy odottaa, kunnes sameus on häipynyt.” - Sananparsi
--------------------------------------------------------------------------------
--------------------------------------------------------------------------------
Kuukauden kirjavihjeet:
Richard
Carlson & Joseph Bailey: Slowing down to the speed of life.
Eckhart Tolle:
The power of now. (Löytyy myös käännettynä)
-------------------------------------------------------------------------------
|