RA Training & Coaching

 

Viestini

Esittely

Palvelut

Eväitä
elämälle


Kuukauden Rita

Ota
 yhteyttä

 

Ajan-
kohtaista

 

Kuukauden Rita 42 (19.2.2012) (här på svenska)

Nollatoleranssi työssä ja omassa elämässä

Nollatoleranssin voi määritellä organisaation sisäiseksi elinvoimaksi, josta on karsittu rasitteita, jotka ovat perustehtävän suorittamisen tiellä. Tyypillisiä sellaisia rasitteita ovat

  • elottomat painot (ihmisiä, jotka eivät ota vastuuta)
  • stressipainot (kustannuksia, jotka ovat seurausta väärin suunnatusta kiireestä), ja
  • häiriöpainot (häiritsevää käyttäytymistä ja kiusaamista)

Näille rasitteille on yhteistä, että ne aiheuttavat sekä inhimillisiä että taloudellisia menetyksiä, jotka eivät oikein koskaan tule kunnolla näkyviin ja joista kukaan organisaatiosta ei siksi ole vastuussa. Ari Heiskanen esittää laskelmia, miten valtavista summista on todella kyse. Esimerkiksi yksistään häiritsevä käyttäytyminen vie jopa seitsemän viikkoa (!) esimiehen työajasta. Ottaen huomioon, että on yksinkertaisesti automaattisesti niin, että parhaat yritykset saavat parhaat työntekijät, kannattanee tätä tutkia vähän tarkemmin.

Organisaation tärkein tehtävä on tuloksen tekeminen. Mitä tuloksella tarkoitetaan, miten se on määritetty ja miten sitä mitataan, pitäisi olla selvä kaikille työntekijöille. Työpaikan työntekijöitä pitävät yhdessä heidän perustehtävänsä. Se, mitä perustehtävä oikeastaan sisältää, ei kuitenkaan ole suinkaan selvää kaikille, varsinkaan, kun se on viime vuosina muuttunut paljon kaikilla aloilla. Lisäksi kaikki muutos merkitsee usein uhkaa ja riskejä, varsinkin aikaisempaan tilanteeseen tyytyväiselle työntekijälle.

Tunteet ovat näin, muutoskuvioiden kautta, myös työpaikalla keskeisessä asemassa. Ne ovat tunnetusti kehon signaaleja ulkoisiin ja sisäisiin olosuhteisiin. Jos tulee kylmä, keho kertoo, että pitää hakeutua lämpimään. Jos verensokeri laskee, hypotalamus alkaa lähettää näläntunteita. Vähemmän selvissä tilanteissa aivot tekevät ensin enemmän tai vähemmän automaattisesti erilaisia tulkintoja, jotka sitten aktivoivat tunteita. Geeniperimämme mukaisesti seulomme kaikki eteemme tulevan ensin tunteilla, ja järkemme antaa vasta sen jälkeen vaihtoehtoja, miten voisimme reagoida saamiimme signaaleihin. Huolimatta teknisestä ja kulttuurisesta kehityksestämme olemme organismina edelleen kivikauden ihmisiä. Äkkiä kaikki suojamekanismimme putoavat ja tunteet sieppaavat vallan. Se ehkä selittää, miksi suurin osa työpaikan konflikteista vaikuttaa täysin järjettömiltä ja tuovat mieleen vanhan sanonnan 'raaputa vähän ihmisen pintaa ja alta löytyy lapsi'. Niin johtajan kuin opettajankin työssä onkin enemmän kyse ihmisten käsittelemisestä kuin asiasisällöistä.

Barbara Fredricksonin tutkimuksissa North Carolinan yliopistossa ilmeni, että niin positiiviset kuin negatiivisetkin tunteet kuuluvat arkeen, ja ne kaikki pitää hyväksyä. Tutkimuksen mukaan kannattaa kuitenkin pitää huolta, että niiden suhde on suunnilleen 3:1. Tarvitaan siis vähintään kolme positiivista tunnelatausta yhtä negatiivista kohti. Jos onnistuu pitämään yllä sellaista tunnetasapainoa, se antaa eväät monipuoliseen ajatteluun ja asioiden yhteyksien näkemiseen. Silloin ei takerru ihan yhtä helposti yksityiskohtiin, mikä heikentää kokonaisuuksien hahmottamista. Elämänlaatu paranee. Fredrickson tekee vertauksen purjeveneeseen, jossa positiiviset tunteet vastaavat täysiä purjeita ja negatiiviset oikeassa kurssissa pitävää köliä. Negatiiviset tunteet ovat usein syvällä sijaitsevia puolustusmekanismeja, jotka pitävät meitä terävinä ja varoittavat todellisista tai kuvitelluista vaaroista.

Heiskasen nollatoleranssissa ja Fredricksonin 3:1-suhteessa on luultavasti kyse samasta asiasta: yksilön ja organisaation sisäisestä elinvoimasta. Molemmissa tapauksissa voi käyttää samoja menetelmiä:

o        Kohtaa negatiiviset tunteet ja tilanteet aktiivisesti, älä lakaise niitä maton alle. Mieti niiden sanomaa. Pidä sitten huoli, että hankit vähintään kolme positiivista tuntemusta jokaista negatiivista kohti.

o        Älä anna positiivisten tuntemusten hävitä huomaamatta. Vahvista tunteita noteeraamalla ne, palauta niitä mieleen tai kerro niistä jollekin.

o        Havaitse kaikki sellainen, mikä toimii hyvin kotona ja töissä ja kannusta sitä.

o        Osoita positiivisia tunteitasi (ystävällisyyttä, kiinnostusta, avoimuutta, suvaitsevaisuutta, kiitollisuutta, ym.). Niillä on taipumusta levitä perhepiirissä tai työpaikalla, kunhan ne ovat aitoja.

--------------------------------------------------------------------------------
Kuukauden kirjavihje:

Ari Heiskanen: Nollatoleranssi, Taltuta tuloksen tuhoojat (2011).

Barbara Fredrickson: Positivity (2009).

-------------------------------------------------------------------------------

 

Rita Ahvenniemi
Pioneerintie 7, FIN-13500 Hämeenlinna | 044-0150649 | rita.ahvenniemi@sci.fi