Viestini
Esittely
Palvelut
Eväitä
elämälle
Kuukauden Rita
Ota
yhteyttä
Ajan-
kohtaista
|
Kuukauden Rita 22 (8.2.2010)
AJATTELUN ERILAISIA MUOTOJA
Miksei positiivinen ajattelu toimi, kun haluat muuttaa
jotakin elämässäsi? Dr Richard Wiseman, johon viittasin
edellisessä kuukausikirjeessänikin, on ottanut
keskustelunaiheeksi sen, mistä johtuu että painonhallinta ei
onnistu, vaikka kuinka innokkaasti kuvitellaan uusi minä
tyylikkäässä, muutamaa numeroa pienemmässä vaatetuksessa tai
juoksulenkillä joustavin askelin.
Yksi vastaus on ainakin, että tässä ei
ole kysymys positiivisesta ajattelusta, vaan pikemminkin
eskapismista, joka tuskin muuntaa unelmia todellisuudeksi.
Positiivinen ajatteluhan on lähinnä toinen termi
tavoitteelliselle ajattelulle ja vaatii täsmällistä
suunnittelua (vrt. Kuukausikirje 8). Se, että välillä sitten
testaa onko tavoite vielä ajankohtainen hahmottamalla siitä
houkuttelevan ja realistisen kuvan, saattaa antaa tukea
motivaatiolle. Ja – jos kuva ei enää houkuttele, tai
päämäärä jostain toisesta syystä ei ole enää tavoittelemisen
arvoinen – voi yhtä hyvin lakata ponnistelemasta sen eteen.
Herra Wiseman puhkaisee monta ajatteluun liittyvää myyttiä.
Yleinen käsitys on esimerkiksi ollut, että aivoriihi eli
’brainstorming’ johtaa suurempaan luovuuteen työpaikoilla.
Itsestään selvää on, että ryhmän muisti on parempi kuin
yksittäisen ryhmäläisen muisti, ja että ryhmän yhteinen
tieto ylittää ryhmän jäsenen tietomäärän. Mutta kun
agendalla on ongelmanratkaisu ja uudenlainen ajattelu,
tulokset saattavat olla parempia, jos ryhmän jäsenet
saavatkin pysyä kukin omassa rauhassaan ja ajatella
itsekseen.
Tämä selittyy mahdollisesti ilmiöllä, jota englanniksi
kutsutaan termillä ’social loafingi’ ja tarkoittaa sitä, että me
ryhmässä alamme helposti vetelehtiä ja ratsastaa muilla.
Niin kauan kun itse olemme vastuussa jostain, näemme enemmän
vaivaa kuin jos vastuu on ryhmällä. Motivoidumme ilmeisesti
vahvemmin, jos joudumme itse vastaamaan epäonnisumisesta tai
jos saamme henkilökohtaisen kunnian onnistumisesta.
Ryhmätyöskentely suojaa meitä moitteilta, jos menee
huonosti, ja jos taas menee hyvin, emme saa mitään
henkilökohtaista kiitosta. Wiseman esittelee
maailmanlaajuisia tutkimustuloksia, jotka viittaavat siihen,
että kyseessä on kansainvälinen ilmiö: mitä enemmän
osallistujia, sitä huonompi tulos.
Mitä luovuuteen tulee, jatkaa herra Wiseman, on näyttöä
siitä, että meidän kannattaisi antaa tiedostamattoman
ajattelumme ratkaista ongelmia ja siksi ajaksi ohjata
tietoinen ajattelu sivuun. Niin kauan kuin on kysymys
tarkkuudesta ja täsmällisestä ajattelusta, tietoinen
ajattelu on varmasti luotettavampi. Kun taas tarvitaan
uudenlaista ajattelua, voimme saada parempia tuloksia
ottamalla avuksemme tiedostamattomamme, mikä ei aina ole
ihan yksinkertaista.
Kuvittele, sanoo Wiseman, että sinulla on kaksi henkilöä
huoneessa. Toinen on äärimmäisen luova, mutta ujo ja
hiljainen. Toinen ei ole yhtä luova, mutta hyvin älykäs ja
valtavan dominoiva. Kun nyt kuuntelet näiden molempien
ehdotuksia vaikkapa uuteen mainoskampanjaan, hiljainen
henkilö jää auttamattomasti taustalle sillä seurauksella,
että saat hyviä, mutta ei erityisen innovatiivisia, ideoita.
Jos sen sijaan onnistut viemään dominoivan henkilön
väliaikaisesti harhateille jollain toisella toiminnalla,
niin että hiljainen henkilö saa äänensä kuuluville, voit
saada kasaan aivan uusia ja odottamattomia ideoita.
Hiljainen tyyppi edustaa tiedostamatontasi, jolla saattaa
olla täysin uusia tulokulmia, mutta jota ei pääse helposti
kuuntelemaan, kun tuo äänekäs tyyppi, tietoisuutesi, koko
ajan paasaa päälle. Psygologit Amsterdamin yliopistossa
saivat selville, että jos tietoinen minä harhautetaan
jollakin sivutehtävällä, saadaan luovempia ja omaperäisempiä
ratkaisuja eri pulmiin. Kokeilussa oli mukana kaksi ryhmää,
jotka saivat tehtäväkseen kehitellä pastalle uusia
nimikkeitä. Kolmen minuutin ajan toinen ryhmä keskittyi
pohtimaan tätä tehtävää, samalla kun toinen ryhmä keskittyi
pieneen täplään, joka liikkui tietokoneen ruudulla. Tulos
oli mitä merkittävin. Täplää tuijottanut ryhmä keksi
kaksinkertaisen määrän omaperäisiä nimikkeitä
pohtijaryhmään vettattuna. Kategorisointijärjestelmä
siitä, mikä oli luovaa ja ei-luovaa, oli laadittu etukäteen.
Lyhyesti sanottuna edellä oleva antaa ymmärtää, että:
-
Positiivinen ajattelu on
suunnittelemattoman uneksimisen vastakohta ja vaatii
tietoisia panoksia.
-
Luova ajattelu ei ole tietoisen
ajattelun vastakohta, vaan pikemminkin sen tehokas
apulainen. Tietoinen, täsmällinen ajattelu laatii
päämäärän, jonka jälkeen se vetäytyy puuhaamaan muuta ja
antaa ohjakset tiedostamattomalle, ennakkokäsityksistä
vapaalle ajattelulle, jotta se pääsee tuottamaan
tuloksia. Näin tietoiselle jää vain kultajyvästen
eritteleminen.
-
Huomioi ’Social loafing’!
----------------------------------------------------------------------------------------------
Kuukauden sitaatti:
”MITÄ
TAHANSA AJATTELET, NÄIP NISIOT ELETTAJA.” (Paul Arden)
----------------------------------------------------------------------------------------------
----------------------------------------------------------------------------------------------
Kuukauden kirjavihjeet:
Richard Wiseman:
0,59 seconds. Think a little, Change a lot (2009)
A. Dijksterhuis & T. Meurs (2006): Where
Creativity resides: The Generative Power of Unconscious
Thought. Consciousness and Cognition, 135-146.
----------------------------------------------------------------------------------------------
|