Viestini
Esittely
Blogi ja artikkelit
Eväitä
elämälle
Kuukauden
Rita
Ota
yhteyttä
Koulu-
tukset
|
Kuukauden Rita 168 (15.1.2026) (här på
svenska)
TUNTEET
En ole kovin usein kirjoittanut tunteista,
mutta nyt ne ovat yht’äkkiä nousseet esiin niin monissa
yhteyksissä, että niiden on saatava paikka tässä vuoden
ensimmäisessä kuukausikirjeessä. Wikipedia määrittelee
tunteen subjektiiviseksi, keholliseksi ja henkiseksi
reaktioksi tapahtumiin, ajatuksiin tai muistoihin, jotka
antavat meille tietoa tarpeistamme ja kehottavat toimimaan.
Esimerkiksi pelko voi johtaa pakenemiseen, taistelemiseen
tai jähmettymiseen (fight, flight or freeze -reaktio).
Tämän mukaisesti olen itse tavannut määritellä tunteet
signaaliksi siitä, onko jokin tarve tyydytetty vai ei. Mutta
tarpeitahan voi olla sekä paljon että keskenään
ristiriitaisia, mikä tekee tunteista varsin monimutkaisia.
Mikä tarve voisi olla esimerkiksi masennuksen tunteen
taustalla? Mitä tarpeita löydämme tyhjyyden tai apatian
tunteen takaa? Mikä tarve saa jalkapalloilijan yhtäkkiä
haluamaan puhua tunteistaan tuomarille kesken pelin?
Harri-Pekka Pietikäinen kirjoittaa kirjassaan “Sattuu
ihan helvetisti”, että nykyään teemme mitä tahansa
välttääksemme epämiellyttäviä tunteita. Emme
yksinkertaisesti kestä niitä. Tosin en tiedä, kestimmekö
niitä aiemminkaan. Epämiellyttävä tunne kertoo
tyydyttämättömästä tarpeesta. Tämä tarve voi olla todellinen
(suuri levon tarve), uskomukseen perustuva (tarve täyttää
tietyt odotukset) tai vanhentunut (turvan ja hoivan tarve).
Tarpeen luonteesta riippumatta kamppailemme päästäksemme
eroon epämiellyttävästä tunteesta.
Pietikäinen
korostaa, että tunne-elämämme juontaa juurensa
luolamiesajalta, jolloin pelon eri muodot (paniikki,
ahdistus, kauhu) pitivät meidät hengissä. Vaikka uhkakuvat
ovat nykyään erilaisia, tunteet ovat samoja. Emme voi
sivuuttaa tai vastustaa niitä, sillä silloin ne vain
voimistuvat. Yritämme turruttaa niitä erilaisin keinoin –
huumeista pakonomaiseen työntekoon tai liikuntaan. Tunteita
saamme kuitenkin parhaiten hallintaan hyväksymällä ne ja
etsimällä niiden taustalla olevan tarpeen.
Timo
Vuori, tuotantotalouden professori Aalto-yliopistossa,
nostaa esiin pohjoismaisen tutkimushankkeen, joka osoittaa,
kuinka tärkeää on saada tunteensa tunnustetuiksi.
Esimerkiksi esimiehet, jotka onnistuvat kohtaamaan
työntekijän tunteet legitiimeinä, saavat huomattavasti
parempia tuloksia kuin ne, jotka ohittavat tunteet
rationaalisilla argumenteilla.
Argumentointi
aiheuttaa Vuoren mukaan vain stressiä. Mitä enemmän esimies
puskee muutosta, sitä todennäköisemmin hän epäonnistuu.
Vanha sanonta ”Jätä tunteet kotiin” on neurologisesti
mahdoton. Voimakkaan tunnereaktion aikana tiedostamaton
mieli on niin aktiivinen, että tietoinen ajattelu pysähtyy,
mikä voi johtaa aggressiivisuuteen tai täydelliseen
vetäytymiseen.
Mitä siis tehdä tunteidensa kanssa?
1. Tunnista tarve tai taustalla oleva tarpeiden
yhdistelmä.
2. Hyväksy tunteet ja anna niille nimi.
3. Kuvaile ne tarvittaessa ympäristölle ja pyydä odotuksille
ja vaatimuksille vaihtoehtoja.
4. Keskity johonkin
konkreettiseen tekemiseen tunteiden tukahduttamisyrityksien
sijaan. Se vie ajatukset muualle ja tunnetila rauhoittuu.
Kuukauden inspiraation lähde:
Harri-Pekka
Pietikäinen: Sattuu ihan helvetisti (2025)
|