|
Kuukauden Rita 164 (22.8.2025) (här på
svenska)
 EIKÖ
SAA KRITISOIDA ”Eikö sitten saisi
kritisoida”. Tämän on saanut kuulla monesti, kun joku on
käyttäytynyt vähemmän sopivalla tavalla ja saanut siitä
palautetta. ”Onko kritiikki täällä kielletty”, lisätään
usein ivallisen hymyn kera.
Tietysti saa kritisoida, miten paljon
tahansa, ei se ole kiellettyä. Ei myöskään ole kiellettyä
lähteä ulos kaatosateessa tai syödä vanhentunutta ruokaa.
Jos haluaa kastua tai saada mahansa kipeäksi, niin siitä
vaan.
Nyt onkin siis kyse siitä, mitä
haluaa saavuttaa sillä, mitä tekee. Mitä kritisoimalla
haluaa saavuttaa?
-
Haluaako purkaa omia tunteitaan
tai päästää ulos höyryjä? – Se onnistuu.
-
Haluaako saada toisen
tuntemaan itsensä huonoksi? – Se onnistuu.
-
Haluaako saada
kannustusjoukkonsa ympärillään tyytyväisiksi? – Se voi
onnistua.
-
Haluaako näyttää, että on
toimintakykyinen? – Se voi onnistua.
-
Haluaako herättää vastapuolessa
uhmaa ja saada hänet vastahakoiseksi? – Se onnistuu.
-
Haluaako saada toisen muuttumaan
paremmaksi? – Se ei onnistu!
Jos siis haluaa toisen muuttavan
käytöstään, kannattaa tuskin tulla kritiikki edellä. Ei edes
niin kutsuttu rakentava kritiikki, jos sellaista nyt edes on
olemassa. Aivojemme primitiivinen osa tulkitsee kritiikin
riskiksi joutua lauman ulkopuolelle ja kuolla. Näin tapahtuu
riippumatta siitä, että aivojen kognitiivinen osa ja järki
sanoo, että meidän tulisi olla kiitollisia siitä, että meitä
korjataan ja saamme mahdollisuuden tulla paremmiksi.
Riippuu kokonaan sisäisestä
turvallisuuden tunteestamme, onnistuuko kognitiivinen osa
ylipuhumaan primitiivisen osan hyväksymään kritiikin ja
käyttämään sen kehittymiseen. Tähän sopii varmaan sanonta,
että hyvä haluaa tulla paremmaksi, mutta huono ei jaksa edes
ajatella kapuamista.
Muistan aina erään aikuisopiskelijan,
joka purskahti itkuun, kun jouduin kieltenopettajana
antamaan hänelle kokeessa hylätyn arvosanan. Hän oli todella
yrittänyt. Sen jälkeen aloin merkitä vain sellaiset kohdat,
jotka olivat (joten kuten) oikein, ja hänen uskonsa ja
motivaationsa palasivat vähitellen.
Jos siis ei kannata kritisoida edes
selvästi väärääkään käyttäytymistä, mitä sitten pitäisi
tehdä? Eihän voi aina nostaa esiin vain sellaista, mikä
toimii.
Joskus täytyykin vain
yksinkertaisesti sanoa, miten asiat ovat, ja luottaa siihen,
että järki lopulta voittaa. Niin se yleensä tekeekin, kun
kyseessä on jokin todella tärkeä. Mutta täytyy laskea sillä,
että ensireaktio on epävakaa, näkyipä se ulospäin tai ei.
Äänensävy on myös hyvin tärkeä. Kun
näyttää miettiväiseltä ja pyytää toisen mielipiteitä
asiasta, vastareaktio lievenee. Erilaiset selittelyt ja
tekosyyt on parasta juuri siinä tilanteessa ohittaa
hyväksyvästi…
Kuukauden lukuvinkki
on paksu kirja, johon varmaan viittaan joskus jatkossakin:
Robert M. Sapolsky: Määrätty. Elämä
ilman vapaata tahtoa. 2024.
|