Viestini
Esittely
Blogi ja artikkelit
Eväitä
elämälle
Kuukauden
Rita
Ota
yhteyttä
Koulu-
tukset
|
Kuukauden Rita 159 (2.1.2025) (här på
svenska)
 KUINKA
TODELLINEN TODELLISUUTEMME ON?
Aivojamme ja todellisuuttamme tutkitaan nykyään kuin usean
eri tieteenlajin kudelmana: neurologiaa, psykologiaa,
sosiologiaa, filosofiaa, mikrobiologiaa, kemiaa, fysiikkaa
jne.
Vaikka niinhän asia on ollut toki ennenkin.
Yhden alan keksintöjä on käytetty toisen alan ongelmien
ratkaisuun. Kemiasta siirryttiin biologiaan, mikä johti
uusiin ketjuihin: fysiologiaan, biokemiaan ja
molekyylibiologiaan. Molekyylibiologit olivat alun perin
fyysikoita. (Richerson & Boyd: Not By Genes Alone, 2005.)
Jotta tutkimukset kantaisivat hedelmää, ne tarvitsevat tukea
toisiltaan.
Kognitiivisen filosofian professori Andy Clark selvittää
kirjassaan ”The Experience Machine”, miten saisimme aivomme
palvelemaan paremmin mieltämme. Paljon siitä, mitä hän sanoo
löytyy myös Joni Martikaisen mainiossa kirjassa vuodelta
2012:” Älä usko kaikkea mitä ajattelet”. Molemmat kuvaavat,
miten kukaan meistä ei voi kokea enempää ympäristöämme kuin
kehoammekaan sellaisena kuin se ”todellisuudessa” on. Se,
minkä koemme, on aivojen arvio, perustuen aikaisempiin
kokemuksiimme. Kuukausikirje 120 käsitteli tutkija Lisa
Feldman Barretia, joka muun muassa kuvaa, miten janomme
sammuu välittömästi, kun olemme juoneet, vaikka informaatio
kehomme nestetasapainon palautumisesta tavoittaa aivomme
vasta 20 minuutin kuluttua. Mutta aivomme ovat oppineet,
että juominen sammuttaa janon ja ryhtyy toimenpiteisiin
heti.
Ennen kuin ehdimme tulla tietoisiksi jostakin ulkoisesta tai
sisäisestä signaalista, aivot ovat jo muodostaneet kuvan
asiasta, perustuen aiempiin kokemuksiimme. Aivot eivät
reagoi, ne ennustavat. Ja väliin ne ennustavat väärin ja
joutuvat muodostamaan uuden kuvan. Ja juuri tässä piilee
meidän mahdollisuutemme vaikuttaa asioihin.
Kun aivot erehtyvät, sanotaan vaikka esimerkiksi
haamukivusta, voimme saada ne säätämään uudelleen
virheellisen kuvansa peilin avulla. Masennus ja pelko
puolestaan ovat usein aivojen virheellinen ennuste, joka saa
kehon tuottamaan energian säästämiseksi väsymyksen tunnetta.
Jopa anoreksiaa on ilmeisesti mahdollista hoitaa antamalla
aivoille uusia kokemuskuvia. Anorektikkojen annettiin nähdä
VR-laseilla (Virtual Reality) itsestään terve peilikuva ja
miten heidän vatsaansa siveltiin pehmeällä harjalla, samalla
kun heidän omaa vatsaansa myös silitettiin. Jälkeenpäin he
antoivat aikaisempaa todenmukaisemman arvion kehonsa koosta.
Eläinten aivojen toiminta on kiinnostanut jo kauan
tutkijoita. Erityisesti rottien oppimiskyky on ollut
keskiössä. Andy Clark ottaa kirjassaan esiin myös apinat,
varsinkin sen, miten orangutangit oppivat käyttämään
erilaisia työvälineitä. Ne esimerkiksi tutkivat kepin
avulla, kuinka syvä vesistö on, ennen kuin lähtevät
ylittämään sitä. Orangutangien työvälineiden käyttö
näyttäisi olevan niin ylivoimaista muihin apinoihin nähden,
että niistä liikkuu sanonta, että ’anna ruuvimeisseli
simpanssille niin se rikkoo sen, anna se gorillalle niin se
heittää sen olkansa yli, mutta anna se orangutangille, niin
se avaa sillä häkkinsä oven ja juoksee karkuun’.
Tätä on tietysti helppo käyttää vertauksena meihin ihmisiin
ja saada meidät miettimään, mikä meidän oma ruuvimeisselimme
on ja miten me voisimme käyttää sitä. Ja mistä meidän
häkkimme koostuu.
Joka tapauksessa me pystymme ottamaan tietyn hallinnan
omista kokemuksistamme ja päivittämään aivomme.
Eräässä tutkimuksessa koehenkilöitä pyydettiin ensin
kirjaamaan positiivisia asioita, joita heillä mielestään
oli. Jälkeenpäin he saivat kontrolliryhmän henkilöiden
kanssa tehdä erilaisia matemaattisia tehtäviä ja
spatiaalisia eli avaruudellisia arvioita. Koehenkilöt
selvisivät huomattavasti paremmin kuin kontrolliryhmä. Tätä
voisi pitää helppona tapana päivittää aivojaan.
Kirjassa käsitellään myös ’uudelleenmäärittelyä’, eli sitä,
että negatiivisille asioille annetaan uusi positiivinen
merkitys. Kun emme kuitenkaan tiedä, mitä jokin oikeastaan
merkitsee, voimme yhtä hyvin kysyä itseltämme: ”Mitä minä
haluan sen merkitsevän?” Niin voimme antaa useimmille
negatiivisille asioille merkityksen, josta on meille hyötyä.
Ehkä haluat että
- kipeä selkäsi merkitsee, että alat lopultakin tehdä
fysioterapeutilta saamiasi harjoituksia,
- alakulosi merkitsee, että aivosi ovat tulkinneet väärin
tarpeesi säästää energiaa,
- esiintymispelkosi on kemiallista valmiuttasi pitää hyvä
esitys,
- päänsärkysi antaa sinulle luvan rauhoittua hetkeksi,
- ärtyisä ja uhmakas lapsesi etsii tietään itsenäiseksi,
- epäonnistumisesi töissä, urheilussa, pianonsoitossa tms.
panevat sinut yrittämään vähän lisää tai harjoittelemaan
toisella tavalla,
- jatka listaa sellaisella, mikä sopii sinulle ja koskee
omaa elämääsi.
Uudelleenmäärittely ei tietenkään aina riitä. Väliin
lumisadepalloa täytyy ravistella oikein kunnolla. Näet
siellä sisässä väsyneen kuusen ja ravistat niin kunnolla,
että mitään muuta kuin lunta ei näy. Kun lumi laskeutuu,
tulppaani tai joku muu on korvannut kuusen. Vähän samaa kuin
sekaisen komeron siivous, kun täytyy ottaa kaikki ulos,
heittää pois yhtä sun toista ja laittaa sitten loput
takaisin uuteen järjestykseen.
Se ei ole aina niin helppoa kuin miltä se kuulostaa, mutta
niin kauan kuin tiedämme, että se mitä aivomme sepittää, ei
joka tapauksessa ole todellista, meidän ei tarvitse antaa
sen hallita meitä, vaan voimme vaihtaa sen toiseen.
Inspiraation lähteet:
Andy Clark: The Experience Machine: How Our Minds Predict
and Shape Reality, 2023
Joni Martikainen: Älä usko kaikkea mitä ajattelet, 2012
|