Viestini
Esittely
Blogi ja artikkelit
Eväitä
elämälle
Kuukauden
Rita
Ota
yhteyttä
Koulu-
tukset
|
Kuukauden Rita 158 (10.12.2024) (här på
svenska)
 MEDIKALISOITUMINEN,
PSYKOLOGISOITUMINEN JA EMOTIONAALISOITUMINEN
Ari Väänänen luettelee ylläolevia termejä kirjassaan Mielen
aikakausi (2024) kuvatessaan, miten me elämme nykyään
psykoemotionaalisten selitysten ja terapioiden maailmassa,
joiden odotetaan ratkaisevan ongelmamme.
Mitkä ongelmat?
Psyykkiset ongelmat ovat tänä päivänä yleisin syy
sairauspoissaoloihin. Joka kymmenes suomalainen käyttää
psyykelääkkeitä. Nuoria masentaa ja ahdistaa yhä enemmän ja
he kärsivät erilaisista mielenterveyden häiriöistä. Kela
antaa nyt pitkän psykoterapian tukea kolme kertaa enemmän
kuin kymmenen vuotta sitten.
Voi kysyä, onko meillä todella nyt niin paljon raskaampaa,
kun meillä on kaikki kuitenkin verrattain hyvin? Aikanaan
oli sotaa ja köyhyyttä ja kaikenlaista kurjuutta, mutta
psyykkisiä sairauksia tai käyttäytymishäiriöitä ei ollut
kuitenkaan kovin paljoa. Tai, ehkä niitä ei vain ollut vielä
silloin nimetty?
Olipa miten tahansa niin näyttää kuitenkin siltä kuin
henkisen terveyden rajat olisivat jotenkin sumentuneet ja
melko lailla laajentuneet. Työterveyslääkärille hakeudutaan
yhä useammin esimerkiksi lemmikkieläimen kuoleman
aiheuttaman masennuksen vuoksi tai jos kollegan kanssa
töissä on syntynyt riitaa.
Muutos maatalousyhteiskunnasta teollistumisen kautta
globaaliin tietoyhteiskuntaan on tietysti saanut meidät pois
tasapainosta, emmekä saa sitä takaisin vertaamalla itseämme
koko ajan sosiaalisen median tarjoamiin kiiltokuviin toisten
elämästä. Alamme tiedostamattamme odottaa, että meidänkin
elämämme pitäisi sujua ilman suurempia vastoinkäymisiä.
Siinä, missä elämä aikaisemmin koostui pääasiassa ongelmista
ja ilonaiheita oli vain mausteeksi, kaikki on nyt kääntynyt
päälaelleen. Elämän pitäisi sujua ja vastoinkäymisten tulisi
olla poikkeuksia – ja työterveyden ja oppilaanhuollon
pitäisi pystyä hoitamaan ne.
Meitä kehoitetaan kuuntelemaan itseämme, tunnustelemaan,
kuinka voimme ja löytämään oma polkumme täällä. Meidät
emotionalisoidaan puhumalla tunnetaidoista ja meille
ehdotetaan psykiatria, jos emme löydä identiteettiämme.
Mutta työelämä ei ole olemassa siksi, että voisimme
toteuttaa siellä omaa potentiaaliamme. Työ on olemassa
ensisijaisesti toimeentuloa varten ja siksi, että se vie
yhteiskuntaa eteenpäin. Niissä puitteissa voimme tietenkin
miettiä, miten käyttäisimme parhaiten omaa potentiaaliamme
tavoitteen saavuttamiseksi.
Tietenkään aitoja psyykkisiä ongelmia ei pidä väheksyä.
Mutta jos lopettaisimme etsimästä ratkaisua sosiaalisiin
ongelmiimme ja arjen haasteisiin lääkityksestä ja
terapiasta, mielenterveyspalvelut riittäisivät paljon
paremmin niille, jotka niitä oikeasti tarvitsevat.
Työelämä vaatii meiltä kieltämättä paljon. Meidän odotetaan
olevan tehokkaita, itseohjautuvia, luovia,
sopeutumiskykyisiä, resilienttejä yms. Tämän seurauksena on
syntynyt laaja itseapukirjallisuus ja sosiaalinen media on
täynnä hyviä neuvoja miten vältämme stressin ja uupumuksen.
Eikä siinä mitään pahaa, mutta mehän tiedämme nämä asiat jo
ennestään, palautumisen tärkeyden, priorisoinnin ja kaiken
oikeasta ravinnosta, liikunnasta jne. Asioita jotka
toistuvasti esitetään ratkaisuksi.
Mutta näiden kaikkien asioiden tietäminen ei ole juurikaan
auttanut meitä, lähinnä siksi, että meidät on biologisesti
ohjelmoitu säästämään energiaa. Tätä ei mikään lääkitys tai
psykologisointi pysty muuttamaan. Mentaalivalmennus
monipuolisine välineineen voisi sen sijaan tuoda apua. Ja
terve järki. Moni meistä esimerkiksi voi paremmin, kun
hoitaa sähköpostit säännöllisesti eikä anna niiden kasaantua
vuoreksi. Toiset taas nauttivat pienistä keskeytyksistä
työssä. Ne antavat aivoille hetken hengähdystauon. Päin
vastoin kuin mitä meille yleensä neuvotaan.
Kääntelemmepä omaa hyvinvointiamme miten päin tahansa, on
lopulta kuitenkin niin, että joudumme – itseohjautuvuuden
nimissä – pitämään siitä itse huolta. Ja meidän ei pitäisi
tehdä siitä itsellemme liian vaikeaa, vaan tajuta, että
vaikeudetkin kuuluvat elämään, ja että on ihan ok voida
välistä vähän huonosti. Silloin hyvistä hetkistä nauttii
enemmän ja arkea voi kullata pienillä ilon aiheilla,
vaikkapa kahvikupilla, tv-sarjalla tai kävelylenkillä.
Kuukauden lukuvinkki:
Ari Väänänen: Mielen aikakausi (2024) |