Viestini
Esittely
Blogi ja artikkelit
Eväitä
elämälle
Kuukauden
Rita
Ota
yhteyttä
Koulu-
tukset
|
Kuukauden Rita 154 (30.7.2024) (här på
svenska)
 ONKO
TAHTO VAPAA. KOULUPOISSAOLOT VAPAAN TAHDON NÄKÖKULMASTA
”Jäähyväiset vapaalle tahdolle” oli Helsingin sanomien
esseen otsikko 11.7.2024. ”Meillä on tosin oma tahto” luki
tekstissä, ”mutta se ei ole vapaa”. Mikko Puttosen
kirjoittama artikkeli perustui filosofien ja neurologien
ajatuksiin. Toimintamme perustuu artikkelin mukaan
pelkästään geneettisiin ja satunnaisiin syihin.
Olen lukenut kesän aikana myös kirjan, jossa käsitellään
koulupoissaoloja (katso alla), ja vapaata tahtoa koskevan
jutun jälkeen heräsi ajatus, että vaikuttaa aika turhalta
yrittää vahvistaa koulumotivaatiota, jos motivaation puute
on geneettisesti määräytynyt ja mahdollinen kiinnostus
koulunkäyntiin onkin sattumanvaraista.
Kirjasta sai kuitenkin paljon mielenkiintoista tietoa
koulumaailmasta eri maissa ja esimerkiksi opetusryhmien koon
tai kännykkäkiellon vaikutuksista opiskeluun ja erinäisistä
muista koulunkäyntiä edistävistä toimenpiteistä, jotka
vaatisivat kuitenkin lisäresursseja. Sitä vastoin en
löytänyt paljoakaan siitä, MITEN pitäisi toimia ihan
konkreettisti tässä ja nyt koulupoissaolojen vähentämiseksi.
Sen sijaan kirjassa kyllä selvitettiin laajasti poissaolojen
syitä. Niitä oli niin runsaasti ja ne olivat niin
monimutkaisia, että niistä aloittaminen ongelman
poistamiseksi olisi aivan mahdotonta.
Ja jos kiinnostus koulunkäyntiin nyt joka tapauksessa
riippuukin ennen kaikkea perintötekijöistä ja sattumasta,
eivätkö korjausyritykset ole vain turhaa vaivannäköä ja
resurssien tuhlausta?
Mutta onko todellakin niin?
Hesarin artikkelin päättely ei ottanut lainkaan huomioon
ihmisen yleisinhimillisten perustarpeiden merkitystä, kuten
että pysyy hengissä, säästää energiaa, on sosiaalisesti
hyväksytty ja arvostettu JA että haluaa kehittyä. Ihmisen
historia osoittaa, että meillä on synnynnäinen tarve oppia
ja saada asioita tehdyksi. Ehkä on niin, että moni
syrjäytynyt menettää aikaa myöten kosketuksen tähän
kehittymisen tarpeeseen, tai hän ei pysty näkemään koulua
mahdollisuutena tyydyttää sitä.
Yksinkertaisinta saada poissaolot kuriin olisi luultavasti
jättää niiden syiden vatvominen silleen ja keskittyä sen
sijaan suoraa päämäärään, eli miten saada oppilas pysymään
koulussa ja käyttäytymään yhteiseen tavoitteeseen perustuvan
sopimuksen mukaisesti. Käsite pelisääntö ei toimi tässä,
koska sääntöjä voi aina muuttaa ja valita, noudattaako niitä
vai ei. Mutta sopimusta ei voi muuttaa ilman tuntuvia
seuraamuksia.
Mitä sitten olisivat ne ”tuntuvat seuraamukset”?
Kasvatuskeskustelut eivät taida kuulua niihin; ne ovat
osoittautunet varsin tehottomiksi. Seuraamusten on selvästi
kiinnitettävä johonkin perustarpeeseen.
Keskustelun koulupoissaoloista ja motivaatiosta tulisi siis
keskittyä kolmeen kysymykseen:
1) Miten saada oppilaiden kanssa aikaan sopimus
koulunkäynnin tavoitteista ja mitä tarvitaan niiden
saavuttamiseksi?
2) Miten tukea uuden oppimisen perustarvetta pienillä ja
tiheillä dopamiinisuihkuilla?
3) Miten luoda yhdessä oppilaiden kanssa toimivia
seuraamuksia sopimusrikkomuksista?
Lienee turha lisätä, että se mikä koskee koulupoissaoloja
pätee myös työpaikoilla ja muissa yhteisöissä.
Kuukauden sitaatti:
Tahdon niin paljon sellaista, mitä mieluiten haluaisin
etten haluaisi. – Hjalmar Söderberg
Lähteet:
Tuomo Virtanen & Jenni Pelkonen: Poissa porukasta. Vahvista
kouluun kiinnittymistä ja puutu poissaoloihin (2023)
Helsingin Sanomat 11.7.2024, Mikko Puttonen: Jäähyväiset
vapaalle tahdolle.
|