|
Kuukauden Rita 152 (3.4.2024) (här på
svenska)
 KOLME
VALINTAA: KESTÄ SITÄ, MUUTA SITÄ, LOPETA SE
Kirjassaan ” The Rules of
Management” Richard Templar vertaa hankalia tilanteita
orkesteriin, jonka kapellimestari olet. Huilistin soitto
särähtää korvaasi. Sinulla on kolme vaihtoehtoa:
1) Voit vain sulkea korvasi ja kestää
sitä. Tämä on luultavasti kaikkein yksinkertaisinta, jos et
välitä siitä, että koko orkesterin esitys kärsii siitä, että
yksi sen jäsenistä ei osaa soittaa.
2) Voit yrittää saada aikaan muutoksen
lähettämällä huilistin kurssille. Huilisti tulee takaisin
kurssitodistus mukanaan, mutta mitään suurta paranemista
soittamisessa ei ole välttämättä tapahtunut.
3) Alat kallistua kolmannen vaihtoehdon
kannalle ja annat huilistille lopputilin.
Templar on varma siitä, että meidän
täytyy voida joskus myös poistaa rikkaruohoja ja taimia,
jotka eivät kasva. Ei voi antaa sellaisen, joka pelaa väärin
tiimissä, loputtomasti estää muita kehittymästä ja
kukoistamasta. Olet vastuussa orkesterille ja puutarhallesi.
Richard Templar tarkoittaa vertauksellaan
tietenkin pääasiassa työpaikkoja ja saa kaiken tuntumaan
helpolta. Mutta miten asianlaita on esimerkiksi
koululuokkien ja erilaisten yhdistysten kanssa?
Ensimmäinen vaihtoehto on luultavasti
kaikkein huonoin kaikissa yhteyksissä, vaikka se onkin juuri
se, minkä me mieluiten valitsemme. Pidämme peukkua, että
ongelma häviäisi itsestään, vaikka kaikki kokemus kertoo,
että se vain pahenee aikaa myöten.
Kolmas vaihtoehto olisi Templarin
mielestä paras. Paitsi, että pelastamme tiimin, annamme
sille, joka ei pysty soittamaan mukana mahdollisuuden löytää
jotakin muuta hänelle paremmin sopivaa, mikä ei tapahdu niin
kauan kuin hän roikkuu mukana vanhassa jengissä.
Mutta se keskimmäinen vaihtoehto sitten?
Eikö huonoa soittajaa todellakaan voi opettaa paremmaksi?
Olen saanut kokea usein eri tehtävissäni työpaikoilla, että
huilisti voi todellakin alkaa soittaa paremmin, vaikka muut
orkesterissa sitä vahvasti epäilisivätkin.
Tämä ei tapahdu tukemalla ja
kannustamalla, kaukana siitä! Sen sijaan se onnistuu
toimimalla kuin lintuemo, joka tönäisee poikasen ulos
pesästä, eli pakottamalla huilistin tilanteisiin, jossa hän
joutuu soittamaan ja huomaamaan itselleenkin yllätyksenä,
että hän pystyy kehittymään.
Oikeastaan mitään Templarin kolmesta
vaihtoehdosta ei ole syytä hylätä suoraan. Joskus kannattaa
todellakin vain yrittää kestää, varsinkin jos muut eivät
kärsi liikaa. Muistamme sanonnan ”Tämäkin menee ohi”. Muutos
parempaan ei myöskään ole mahdoton, kunhan vain keksimme
vetää oikeista naruista. Ja monesti paras ratkaisu on
viheltää peli poikki, jotta ei synny ns. ”escalating
commitment” -tilannetta, toisin sanoen, että emme enää
kykene luopumaan jostakin, koska olemme satsanneet siihen
niin paljon, vaikka se ei selvästikään johda mihinkään.
Kuukauden sitaatti:
Ei ole aivan helppoa tehdä eroa suunnan muuttamisen ja
luovuttamisen välillä. - Jordan B. Peterson
Jos uusi tie vaikuttaa aikaisempaa vaativammalta, se on
merkki siitä, että et pyri suunnanmuutoksella vain
petkuttamaan itseäsi.
Kuukauden kirjavihje (uudestaan ja todennäköisesti
vielä jokunen kerta):
Richard Templar: The Rules of Management (2022)
|