|
Kuukauden Rita 150 (5.2.2024) (här på
svenska)
 OVATKO
AIVOT TOSIAANKIN LAISKAT? Aivojemme
tehtävä on varmistaa hengissä pysymisemme niin
energiatehokkaasti kuin mahdollista. Siitä syntyy helposti
mielikuva, että aivot ovat laiskat. Säästääkseen energiaa ne
valitsevat aina helpoimman tien ja ajattelevat mieluimmin
samoja ajatuksia kuin viimeksi. Se tarkoittaa, että aivomme
katsovat taaksepäin, kun meidän pitäisi mennä eteenpäin.
Aivot etsivät aikaisempia samanlaisia kokemuksia
suunnistaessaan uusissa tilanteissa ja saa meidät näkemään
sellaista, mitä odotamme näkevämme.
Joudumme siis elämään maailmassa, jota
aivomme eivät tunne.
Pitääkseen meidät hengissä aivomme
joutuvat suojelemaan meitä, ja siksi muisto sellaisesta,
minkä koemme uhkaavaksi, esimerkiksi vaativat muutokset,
varastoituu tulevaisuuden varalle aivojen amygdalaan. Kun
mahdollinen vaaratilanne syntyy, amygdala aktivoituu
välittömästi ja erittää stressihormoneja auttaakseen meitä
pakenemaan tai taistelemaan. Jopa se riittää prosessin
käynnistämiseen, että kuuntelemme toisten uhkaavia
tilanteita tai kuvittelemme sellaisia.
Aivot siis säästävät energiaa, jota
voimme sitten käyttää, kun jokin uhkaa meitä.
Energiaylimäärää tarvitaan myös metsästykseen ja
tarvikkeiden hankintaan, mitä se sitten modernissa
maailmassa kullekin yksilölle tarkoittaakin.
Sen lisäksi aivot tarvitsevat
energiavarastoa luovuutta varten. Tässä konflikti syntyy
ihmisen luontaisesta vietistä etsiä uutta ja kokeilla. Aivot
pyrkivät toisaalta säilyttämään tasapainon, staattisen tilan
ja toisaalta niiden täytyy ravita tutkimisintoamme. Viime
aikoina tätä viettiä on alettu kutsua dopamiinisuihkun
tarpeeksi.
Etsimme koko ajan automaattisesti
aktiviteettejä, jotka pitävät dopamiinijärjestelmän
toiminnassa. Olemme pohjimmiltamme metsästäjiä ja jahtaamme
koko ajan jotakin uutta. Mutta sen uuden täytyy olla jotakin
meille merkityksellistä. Siinä tapauksessa että työelämä tai
koulutyö eivät näytä tarjoavan mielekkäitä tilaisuuksia
dopamiinisuihkuihin, haemme niitä muualta esimerkiksi
peleiltä tai somelta.
Muutosten aikoina aivot eivät aina pysty
hahmottamaan asiayhteyksiä ja tekemisen mielekkyyttä.
Kadotamme helposti kokonaisuuden hallinnan ja mielekkyyden
kokemisen, kun jokaisen odotetaan suorittavan yhä enemmän
yhä lyhyemmässä ajassa. Samaan aikaan kun, ironista kyllä,
puhutaan kestävyydestä.
Ihmiselle on täysin mahdotonta käsitellä
isoja kokonaisuuksia ilman selkeitä ja usein toistuvia
virstanpylväitä eli pikkumaaleja. Siitä syystä omaksumme
mielellämme yksinkertaistettuja tarjouksia tyyliin ”5 tapaa
miten onnistua johtajana”, kun oikeastaan kyse on 55.000
tavasta.
Aivoilla ei ole uusissa tilanteissa
mitään kokemuspohjaa mihin nojata, minkä vuoksi yritämme
yksinkertaisesti etsiä oikoteitä, joita ei kuitenkaan
valitettavasti ole. Aivojen energiansäästämisessä on
pikemminkin kysymys henkiinjäämisestä kuin laiskuudesta, ja
kun ymmärrämme ja hyväksymme sen, pystymme helpommin
kehittämään strategioita tyydyttävään elämään.
Kuukauden sitaatti: Elämää voi
ymmärtää vain taaksepäin, mutta sitä joutuu elämään
eteenpäin. – Sören Kirkegaard
Kuukauden lukuvinkki:
Tommy Lundberg & Ola Berggren: Apinajohtajan
käsikirja (Äänikirja 2022)
Tommy Lundberg: Motivationskoden (2019) |