Viestini
Esittely
Blogi ja artikkelit
Eväitä
elämälle
Kuukauden
Rita
Ota
yhteyttä
Koulu-
tukset
|
Kuukauden Rita 143 (3.5.2023) (här på
svenska)
PALKITSEMISEN ONGELMA  Tiedämme
hyvin, että rankaiseminen ei ole oikea tapa muuttaa
pysyvästi jonkun käytöstä. Kun rangaistus ei ole enää
voimassa, käyttäytyminen vanhalla tavalla palaa ja sitä
ponnistelee vähän aiempaa enemmän, että ei jää kiinni. Mutta
se, että myös palkitsemisella on usein negatiivinen
vaikutus, on vähemmän tunnettua.
Alf Kohn käy läpi kirjassaan ”Punished By
Rewards” suuren määrän tutkimuksia, jotka kaikki kertovat
palkitsemisen kielteisistä vaikutuksista. Hän ei väitä,
etteikö palkitseminen motivoisi. Päin vastoin, hän sanoo,
palkinnot ovat hyvin motivoivia – palkintojen saamiseksi.
Mihin tämä johtaa? Niin, sitä esimerkiksi
pyrkii saamaan palkinnon mahdollisimman pienellä
ponnistuksella ja ylittämällä mahdollisimman matalia
kynnyksiä. Lisäksi tulee vastahakoiseksi ottamaan vaikeampia
tehtäviä, koska pelkää epäonnistumista ja jäämistä kokonaan
ilman palkintoa.
Rangaistukset ja palkitsemiset ovat niin
kutsuttuja quick fixes ja hyvin käteviä esimerkiksi lasten
vanhemmille, opettajille tai esimiehille. Ja ne voivat
toimiakin ihan hyvin yksinkertaisten ja mekaanisten
tehtävien suhteen. Mutta jos tarkoituksena on tuottaa
vastuuntuntoisia ja motivoituneita lapsia ja aikuisia,
niillä tuntuu olevan aivan päinvastainen vaikutus.
Palkitseminen, sanoo Alf Kohn, saa toki
aikaan jonkinlaisen liikahduksen, mutta ei koskaan
motivaatiota. Ekstra palkitseminen jonkin tehtävän
suorittamisesta tuhoaa sisäisen motivaation tehdä se.
Katsotaanpa muutama niistä lukemattomista esimerkeistä tämän
asian tiimoilta.
Kaksikymmentä lasta kutsuttiin testaamaan
uusia palapelejä. Heidät jaettiin kahteen ryhmään. Toisen
ryhmän lapset saivat viisi dollaria jokaisesta palapelistä,
jonka he saivat valmiiksi, kun taas toisen ryhmän lapsille
ei luvattu mitään palkkiota. Kun tietty määrä palapelejä oli
valmiita pidettiin tauko ja toisen ryhmän lapset saivat
luvatun palkkion. Sen jälkeen lapset saivat mennä takaisin
ja tehdä mitä halusivat. Ryhmässä, jota ei palkittu, kaikki
lapset jatkoivat palapelien rakentamista, mutta palkittujen
ryhmässä vain yksi kymmenestä.
Testissä, jossa pyrittiin muistamaan
sanoja, lapset, joita palkittiin makeisilla muistivat
huonommin kuin ne, joille vain kerrottiin, kuinka hyvin he
selvisivät.
Nuoret isossa joukossa yläasteita
selvisivät kautta linjan paljon paremmin, jos heitä ei
palkittu. Tämä koski niin muistiin liittyviä tehtäviä,
päättelykykyä kuin luovuutta.
Lapset, joita palkitaan lukemisesta
lukevat vähemmän. Tämä on ilmennyt lukuisissa raporteissa.
USA:ssa Pizza Hut keksi sponsoroida lasten lukemista
jakamalla ilmaisen pitsan jokaisesta luetusta kirjasta.
Lukeminen ei siitä lisääntynyt, mutta kylläkin lasten
lihavuus. Ne lapset, jotka lukivat jo ennestään alkoivat
lukea mahdollisimman ohuita ja helppoja kirjoja saadakseen
nopeasti pitsapalkintonsa.
Lasten palkitsemisella siitä, että he
ovat myötätuntoisia ja välittävät toisista, on ollut sama
masentava vaikutus. Jos haluaa, että lapsi välittää muista,
on parempi hoitaa häntä rakkaudella, niin että hän ottaa
sitten mallia siitä joutuessaan tekemisiin muiden kanssa.
Jos saa jostakin ylimääräisen palkkion,
vetää enemmän tai vähemmän tietoisesti johtopäätöksen, että
tämän täytyy olla erittäin ikävää, raskasta tai epämukavaa,
koska tämän tekemisestä saa erityisen korvauksen.
Tästä kaikesta nousee tietysti esiin
kysymys, että mikä sitten toimii. Vastaus on, että
palkitseminen ja rangaistus olisivat kadonneet kuvasta jo
kauan sitten, jos ne voisi helposti korvata jollakin yhtä
helpolla, jota voi soveltaa kaikille kautta linjan. On
ymmärrettävää, että kävisi liian työlääksi miettiä
vaihtoehtoinen strategia joka tilanteeseen. Mutta tässä
voisi ottaa avuksi ihmisen yleisinhimilliset tarpeet ja
käyttää niitä järjestelmällisesti:
-
Haluamme kaikki saada jotakin aikaan,
joten niin kotona, ohjaustehtävissä kuin työelämässäkin
voisi sanoa jotakin tyyliin ”Tätä me haluamme saada
aikaan. On sinun vallassasi, miten pääsemme siihen”.
Sen, mitä meidän pitää saada aikaan, täytyy tietysti
olla mielekästä kaikille osapuolille.
-
Meillä ihmisillä on suuri tarve tulla
hyväksytyksi ja kuulua joukkoon. Alfie Kohn käyttää
tässä käsitettä ’unity building activities’, joka luo
vähitellen voimakkaan yhteenkuuluvaisuuden tunteen ja
aiheuttaa sen, että emme kovin mielellään asetu
alttiiksi ryhmän tyytymättömyydelle.
-
Arvostuksen tarve tyydytetään
palkitsemisen sijaan luomalla toimintaympäristö, jossa
kaikki mainitsevat työtovereilleen mitä asioita (usein
itsestään selviäkin) nämä ovat tehneet. Sillä tavoin
tehdään myös arjen pienet askareet ja saavutukset
näkyviksi.
Ei siis ole kyse ihmisten motivoimisesta
suorittamaan, vaan että heille luodaan tilaisuuksia
suorittaa, jotta he motivoituvat. Luonnollisesti tarvitsemme
kaikki korvauksen tekemästämme työstä, puhumattakaan
arvostuksesta ja tunnustuksesta, jotka ovat suorastaan
energiaruiske. Sitä ei saa aliarvioida. Palkkaa ja
arvostusta ei kuitenkaan saa sekoittaa palkitsemiseen, jota
käytetään painostamaan ihmisiä käyttäytymään tietyllä
tavalla.
Kuukauden mietelause:
Palkitseminen ja rankaiseminen eivät ole toisensa
vastakohtia, vaan saman kolikon kääntöpuolet. Ja sillä
kolikolla ei saa kovin paljoa. – Alfie Kohn
Kuukauden lukuvinkki:
Alfie Kohn: Punished By Rewards. The Trouble
with Gold Stars(2018) |