|
Kuukauden Rita 138 (30.11.2022) (här på
svenska)
LUOVUUS JA
PALAUTUMINEN
Olen aina pitänyt Michael Neillin kirjoista, joita ei ole
jostakin syystä käännetty enempää suomeksi kuin
ruotsiksikaan. Kun näin joku aika sitten, että hän on
julkaissut taas uuden kirjan, ”Creating The Impossible”, se
oli tietenkin ihan pakko hankkia.
Monista muista poiketen Neillin mielestä meidän ei
tarvitsekaan tietää, mitä haluamme tulevaisuudeltamme eikä
edetä kohti tarkoin määriteltyjä päämääriä. Hänen mukaansa
emme edes voi tehdä niin, koska tiedämme liian vähän siitä,
millaiselta tulevaisuus tulee näyttämään. Se tulee aina
olemaan hämärän peitossa. Se ei kuitenkaan estä meitä
unelmoimasta hankkeista, jotka tahdomme toteuttaa.
Tämä sopii hyvin yhteen sen kanssa, mitä Paavo ja Lauri
Järvilehto esittävät luovuudesta kirjassaan ”Pim! Olet
luova”, josta olen kertonut aiemmin kirjeessä 114. He
esittävät, että epäonnistuminen on itse asiassa luovuuden
paras ystävä. Luovuus on yritystä ja erehdystä, kun taas
ei-luovuus on sitä, että ennakoi lopputuloksen ja valitsee
aina ’järkevän’ tavan edetä. Tämä järkevä tapa sattuu
kuitenkin useimmiten olemaan se kaikkein tavallisin ja
tylsin vaihtoehto – joka ei lopulta edes toimi siinä ajassa,
jossa elämme.
Kun emme oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä, voimme nähdä
sellaisia vaihtoehtoja, joihin emme muutoin kiinnittäisi
huomiota.
Jos fokusoidumme liian voimakkaasti päämäärään, voimme
missata paljon arvokasta matkalla ja ehkä paljon paremman
päämäärän. Sillä mikä päämäärä oikeastaan on? Miten se eroaa
välineistä? Esimerkiksi raha voi olla sekä väline että
päämäärä, samoin kuin talon ostaminen, painonhallinta tai
matka.
Miten sitten pystymme toteuttamaan unelmiamme ja projekteja
ilman merkittyä tietä mitä kulkea? Michael Neill sanoo, että
riittää olla vain koko ajan liikkeessä, jotta asiat
tapahtuvat. Woody Allen vastasi suunnilleen samalla tavoin
kysyttäessä, miten hän on saavuttanut niin paljon
elämässään: ”Turn up”, toisin sanoen suunnilleen että
’ilmaannu paikalle’. Nythän se, että vuorokauden tunneilla
on meille yleensä ennalta määrätty sisältö, estää meitä
’ilmaantumasta paikalle’ loputtomiin. Meidän siis täytyy
valita, mille sanomme kyllä tai ei, mutta vaikuttaa siltä,
että voisimme tehdä sen melko sattumanvaraisesti, koska emme
voi koskaan varmasti tietää, missä mahdollisuutemme
piilevät.
Vaikka pääsemmekin melko pitkälle sillä, että vain
ilmaannumme paikalle, tarvitsemme myös jotakin, millä
ilmaantua. Siksi Neill lisää, että paras tapa tulla hyväksi
siinä mitä teemme on tehdä sitä paljon. Luovuudestahan
sanotaan, että se on 99 prosenttia ponnistusta ja 1
prosentti inspiraatiota.
Luovuudessa on siis kyse siitä, että on mahdollisimman
paljon liikkeessä avoimin silmin, tekee kovasti työtä ja
päivittää osaamistaan sekä hoitaa tilanteet sitä mukaa kun
ne tulevat vastaan. Vähitellen, monen mutkan
kautta, projektista tulee tuote.
Lopuksi se kaikkein tärkein asia luovassa prosessissa:
aivojen täytyy antaa myös palautua! Jo DNA-molekyylin
rakenteen keksijä James D. Watson väitti, että on
välttämätöntä olla vähän alityöllistynyt, jos haluaa saada
jotakin merkittävää aikaan. Ja jopa eräässä Wall Street
Journalin artikkelissa luki, että kaikkein tuottavinta mitä
voit tehdä on se, että et tee mitään. Aivojen
palautumiselle pitäisi jopa varata aika kalenteriin, koska
vain siten ne pysyvät vireänä luomaan uutta ja
myös ratkomaan arjen pulmia.
Kuukauden sitaatti:
Sekä
kaiken uskominen että kaiken epäileminen ovat samalla
tavalla mukavia ratkaisuja: kumpikaan ei edellytä
omaa ajattelua. – Henri Poincaré
Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta sen voi luoda. –
Dennis Gabor
Kuukauden lukuvinkki:
Michael Neill: Creating The Impossible
(2018)
Paavo
Järvilehto & Lauri Järvilehto: Pim! Olet luova. (2019)
|