|
Kuukauden Rita 135 (29.8.2022) (här på
svenska)
 MITEN
JAKSAMME KAIKEN TÄMÄN KANSSA?
“Can we end the meditation madness?”
Voisimmeko jo lopettaa meditaatiohysterian? Tämä
provosoiva otsikko oli New York Timesin artikkelissa
9.10.2015. Organisaatiopsykologi Adam Grant pitää
meditointia tylsänä ja suorastaan tarpeettomana stressin
lievityksen ja luovuuden tutkimuksista päätellen. Yhtä
hyviin tuloksiin näyttää pääsevän esimerkiksi vain
liikkumalla. Ja stressistä pääsee lisäksi eroon esimerkiksi
määrittelemällä sen itselleen hyödylliseksi (Kelly McGonical
https://www.youtube.com/watch?v=RcGyVTAoXEU
).
Tästä syntyy tietysti kysymys, mitä meditaatio on. Eräs
määritelmä kuuluu näin: Meditaatio on toimintaa tai
tekniikka, joka saa sinut keskittymään johonkin tiettyyn
asiaan (ääni, esine, kuva, hengitys tai liike, tarkoituksena
saada sinut tietoisemmaksi nykyhetkestä.
Tämän mukaan voimme meditoida monella tavalla: taide,
musiikki, lukeminen (6 minuutin pituinen lukeminen alentaa
verenpainetta), käsityö, metsäkävely, siivoaminen,
puunhakkuu, puutarhatyö…
Sen kuin vain valitset omat tapasi.
Mikä ero on sitten meditaatiolla ja lihasrentoutuksella?
Meditaatiota käsittelevässä kirjassa kerrotaan, että
harjoitellaan läsnäoloa, jotta rentoutuminen helpottuisi,
kun puolestaan kirjassa rentoutuksesta lukee, että
rentoudutaan, jotta voidaan olla enemmän läsnä. Kyse on siis
vain siitä, mistä päästä aloitetaan.
New York Timesin ajatuksia herättävästä artikkelista
huolimatta rentoutumisen hyödyistä on olemassa melkoinen
määrä tieteellistä tutkimusta
(Toivanen
1994; Orton: Gockel & Lindholm 2004; Ahvenniemi 2013 ja
lisäksi suuri määrä ulkomaisia tutkimuksia).
Säännöllisellä rentoutuksella voimme saavuttaa sekä
fyysisesti että psyykkisesti hyvän tasapainotilan.
Rentouttamalla lihaksia saamme aikaan autonomisen hermoston
sympaattisen ja parasympaattisen osan keskinäiseEn
tasapainoOn, mikä heijastuu sisäeritykseen ja aivojen
mielentilaan.
Kaikki eivät pidä rentoutuksesta, mutta toisaalta, eiväthän
kaikki pidä myöskään siivoamisesta. Mutta tekee sitä
kuitenkin, koska se on hyödyllistä. Lihasrentoutus on
luultavasti helpoin menetelmä, koska se ei vaadi mitään
suurempaa keskittymistä eikä vie kuin 5-10 minuuttia, vaikka
halutessaan sen voi pidentää 20 minuuttiin.
Juuri rentoutus on osoittautunut tutkimuksissa
kustannustehokkaimmaksi stressinhallintamenetelmäksi, siksi
että siihen on helppo motivoitua. Tulokset näkyvät
esimerkiksi sairauspoissaolojen vähenemisenä. Työtehtävät
ovat alkaneet tuntua hallittavammilta ja niiden laittaminen
tärkeysjärjestykseen helpommalta. Univaikeudet ovat
vähentyneet ja lääkkeiden tarve pienentynyt. Ja sen lisäksi
työtulokset ovat parantuneet.
Aivan liian harvoin tuodaan esiin sitä, että
yksinkertaisilla rentoutusharjoituksilla on ollut hyvin
positiivinen vaikutus myös koululuokissa. Oppilasryhmät ovat
muuttuneet selvästi rauhallisemmiksi, ristiriitatilanteet
ovat vähentyneet ja keskittymiskyky parantunut.
(Lähteitä:
Newsome ym. 2006; Credit & Garcia 1999; Cabot 1997; Dacey
1997, 91-102.; Courtney 2005; Kraag ym. 2006; Norlander,
Moas & Archer 2005; Lopata 2003; Driscoll 2006.)
Hyvien tulosten johdosta rentoutusta suositellaan jopa
lastentarhoihin. Sen ikäisille rentoutuminen vertauskuvien
ja tarinoiden kautta toimii paremmin kuin kehotukset antaa
lihasten rentoutua.
(Scully 2003;
Heffner, Greco & Eifert 2003.)
Tänä päivänä tarvitsemme enemmän kuin koskaan apuvälineitä
työstä selviytymiseen. Meidänhän pitää olla itseohjautuvia
ja resilienttejä ilman että kukaan ohjaa meitä siihen.
Tosiasiassa johto on samassa tilanteessa eikä myöskään tiedä
miten. Me kaikki joudumme etsiytymään perille itse.
Kuitenkin joudumme kaikki kulkemaan sinne, mihin historia
meitä kuljettaa. Vaihtoehtoa ei ole.
Tämän kaiken seurauksena on syntynyt liikehdintä, jota
kutsutaan nimellä ”Quiet Quitting”. Sen voisi ehkä kääntää
Passiiviseksi Työskentelyksi, koska se tarkoittaa, että
alkaa käydä töissä tekemässä vain juuri niin paljon kuin
vaaditaan ja satsaa sitten omaan vapaa-aikaan. Sillä tavoin
loppuunpalamisen riski tietysti vähenee, mutta samalla
menetämme omasta osaamisesta syntyvän mielihyvän ( Nobelisti
Albert Szent-Györgyin sanoin: ”Kyky tuo mukanaan tarpeen
käyttää sitä”)
Ehkä me sittenkin jaksamme ja saamme tuntea tyydytystä,
kunhan keksimme, meditoimmeko parhaiten puita hakkaamalla
vai muutaman minuutin päivittäisellä rentoutuksella.
Kuukauden sitaatti:
Muista elää samalla kun käyt selviytymistaisteluasi.
- Mind Journal, Jake Thompson
Lukuvinkki:
Väitöskirjani Mental Managementista ja rentoutuksesta
Mental Management: NLP ja relaksaatio opettajien jaksamisen
edistäjinä - Trepo (tuni.fi)
|