RA Mental Management Tavastia 

Viestini

Esittely

Palvelut

Eväitä
elämälle

Kuukauden Rita

Ota
 yhteyttä

 

Koulu-
tukset

 

Kuukauden Rita 129 (4.1.2022) (här på svenska)

Ajatukseni veivät minut taannoin hieman taaksepäin ajassa, ja havahduin siihen että:

Yli 30 vuotta sitten kysyin työpaikoilla, mihin he tarvitsivat apua. ”Tieto ei kulje”, oli vastaus.

Yli 30 vuotta sitten kysyin työpaikoilla, mihin he tarvitsivat apua. ”Lisää avoimuutta”, oli vastaus.

Yli 30 vuotta sitten kysyin työpaikoilla, mihin he tarvitsivat apua. ”Lisää luottamusta”, oli vastaus.

Yli 30 vuotta sitten kysyin työpaikoilla, mihin he tarvitsivat apua. ”Lisää me-henkeä”, oli vastaus.

Yli 30 vuotta sitten kysyin työpaikoilla, mihin he tarvitsivat apua. ”Muutosvalmiutta”, oli vastaus.

 Tänä päivänä, kun tiedustelen työpaikoilla, missä ongelmat piilevät,
vastaus on ”Tieto ei kulje”, ” avoimuuden ja luottamuksen puute”, ”Heikko me-henki” ja ”Puutteellinen muutosvalmius”…

 Makes you think, doesn’t it?

Kun yli 30 vuotta sitten tiedustelin työpaikoilla, minkälaista työntekijää työnantaja toivoi, vastaus kuului: ”Työntekijä, joka tekee työtä käskettyä – mukisematta.” Arvatkaa on vastaus edelleen sama…

Kannattaisikohan lähestyä näitä ilmiöitä jostain uudesta näkökulmasta? Tähän tarkoitukseen pidän MMT boosteja sa seminaaripäiviä (ks. Koulutukset)

YKSINKERTAINEN TIE ONNEEN?

Adam Grant nostaa kirjassaan ’Think Again’ esiin melkoisen määrän ajattelemisen arvoista, esimerkiksi miten meidän, elämän ja ympärillämme olevan muuttuessa täytyy jatkuvasti päivittää ajatusmallejamme. Melkoinen määrä sellaista, mikä oli oleellista aikaisemmin, ei ole sitä enää, mikä tarkoittaa, että meidän on syytä säätää tähtäintämme ja oppia uusia asioita.

Me emme tietenkään oikein tiedä, mihin suuntaan meidän pitäisi kohdistaa uutta tähtäintämme, joten parasta on tehdä sitä vähän kerrallaan. Professori Edgar Lawrence (1931-2015), tunnettu historiallisista romaaneistaan, vertaa elämänsuunnitelmiamme auton ajamiseen sumussa pimeässä. Voimme nähdä vain niin pitkälle kuin auton valot valaisevat, mutta voimme kuitenkin kulkea koko matkan sillä tavalla.

Kun uudelleenarvioimme suunnitelmiamme, voimme hyödyntää yksinkertaista mallia, jota Adam Grant kutsuu eksistentiaaliseksi terapiaksi:
              

Ei ole kuitenkaan suositeltavaa laittaa tähtäintä liian voimakkaasti puhtaan onnen saavuttamiseen. Vaikuttaa nimittäin siltä, että mitä enemmän etsii onnea, sitä vähemmän on tyytyväinen elämäänsä. Aldous Huxleyn lentävän lauseen mukaan onni on kuin koksia, sivutuotetta, jota syntyy, kun valmistat jotakin muuta.

Miksi niin on?

Yksi selitys voi olla, että olemme niin keskittyneitä koko ajan arvottamaan elämämme onnellisuutta, että unohdamme ottaa vaarin pienistä hyvistä hetkistä, jotka näin vain livahtavat ohitsemme. Toinen mahdollinen syy saattaa olla, että metsästämme koko ajan onnen huippuhetkiä, kun kyse voikin olla ennemmin positiivisten tunteiden tiheydestä kuin niiden intensiteetistä. Kolmas selitys voisi olla, että painotamme onnea etsiessämme liikaa mielihyvää ja nautintoa merkityksen kustannuksella. Kun mielihyvä ja nautinto tulevat ja menevät, merkityksellä on taipumus pysyä. Vielä yksi syy voisi olla se, että onni on länsimaisessa kulttuurissa henkilökohtainen tila, mikä saa meidät tuntemaan itsemme samalla eristäytyneiksi yhteisöstä.

Kaikesta huolimatta, kysymys ”Tiedätkö mikä tekee sinut onnelliseksi?” on varsin käyttökelpoinen. Itse olen saanut joskus vastaukseksi: ”Että en jää paikalleni, että opin koko ajan uutta.” Tämä viekin meidät ajatusmallien päivittämiseen ja oppimisen piiriin. Myös siellä Adam Grantilla on näkemyksiä. Hän oli aiemmin pitkään luullut, että opimme parhaiten, kun viihdymme ja meillä on hauskaa. Mikä ei pitänyt ollenkaan paikkaansa!

Joukko tutkimuksia osoitti, että oppilaat pitivät eniten opettajakeskeisestä opiskelusta ja antoivat parhaat pisteet viihdyttäville opettajille. MUTTA: kun verrattiin oppimistuloksia ryhmiin, joissa oli käytetty epäsuositumpaa aktiivista oppimista, jälkimmäiset olivat selvästi parempia niin tiedoissa kuin taidoissa. Vaikka oppilaat itse väittivät muistavansa enemmän ’tavallisesta’ oppitunnista, testi näytti päinvastaista. Aktiivisessa oppimisessa oppilaat istuivat ryhmissä ja keksivät ratkaisuja keskustelemalla, ja opettaja kulki ryhmästä toiseen ja auttoi siellä, missä apua tarvittiin. Aktiivinen oppiminen on paljon työläämpää ja vaatii materiaalin syvällisempää ymmärtämistä, mutta antaa selvästi paremman tuloksen.

Niinpä uuden vuoden koittaessa ehkä nämä kysymykset auttavat sinua eteenpäin:

1.      Tiedätkö, mikä tekee sinut onnelliseksi?
2.      Paljonko energiaa olet valmis käyttämään uuden oppimiseen?

 
Kuukauden lukuvinkki (vielä kerran):

Adam Grant: Think Again, 2021