|
Kuukauden Rita 126 (30.8.2021) (här på
svenska)
 JOHTAAKO
TYÖHYVINVOINTI HYVIIN TYÖTULOKSIIN?
Kuten jotkut teistä saattavat jo tietää,
olen siirtynyt ’no nonsense’ tai ’skip the shit’ -moodiin.
On olemassa niin paljon hölynpölyä, josta on hyvä tulla
tietoiseksi, itsestäänselvyyksistä urbaaneihin legendoihin.
Esimerkkejä itsestäänselvyyksistä ovat
esimerkiksi erilaiset latteudet, kuten ”Hyvä kommunikaatio
on tärkeää yrityksemme kehitykselle”, tai ”Hyvä yöuni auttaa
sinua jaksamaan paremmin”. Kuinka moni on sitä mieltä, että
huono kommunikaatio auttaa kehittymään nopeammin tai että
jaksaa paremmin, jos nukkuu huonosti?
Esimerkkinä urbaanista legendasta, joka
siis ei ole totta, otettakoon vaikkapa tarina Nick
Sitzmanista, joka psyykkasi itsensä hengiltä luullessaan
jääneensä loukkuun junan isoon pakastevaunuun. Pakastin
osoittautui olleen pois päältä, mutta siitä huolimatta hän
kirjoitti jäähyväiskirjeessään, että sormet käyvät kylmästä
tunnottomiksi. Tarinasta on monta eri versiota, jotka kaikki
haluavat kuvata mielen voimaa. Sellainen suuri voima
todellakin on olemassa, mutta tällaiset tarinat vain
murentavat sen uskottavuutta, kuinka viihdyttäviä ne sitten
ovatkin.
Voimme palata joskus myöhemmin
itsestäänselvyyksiin ja kaupunkitarinoihin, mutta nyt
siirrytään ajankohtaisiin esimerkkeihin hölynpölystä.
Edellinen kirjeeni käsitteli sitä, miten henkilökohtaiset
tarpeet ajavat mennen tullen yrityksen tai työyhteisön
arvojen yli. Tämä kirje puolestaan käsitelköön toista mitä
ilmeisimmin vanhentunutta uskomusta, että hyvien tulosten
saavuttamiseksi on erityisen tärkeää panostaa
työhyvinvointiin.
Miten ihmeessä se voi olla hölynpölyä?
Jo kirjassani ”100 kirjettä” (kirje 97)
esitin työn ilon ja tuloksen tekemisen yhteyden uudessa
valossa. Talouspsykologian tutkija Ingrid
Tollgerdt-Andersson oli nimittäin havainnut tutkimuksissaan
yllättäen, että työpaikoilla, joissa johto puhui paljon
sellaisista asioista kuin viihtyvyys, myötävaikuttaminen ja
tasa-arvo, työpoissaolojen määrä oli kaikkein suurin ja
niiden psykososiaalinen työympäristö huonoin. Viihtyvyydestä
aloittaminen on siis aloittamista väärästä päästä. Täytyy
päin vastoin aloittaa suorittamisesta, jotta saavuttaa
viihtyvyyden. Tähän on useita syitä.
Yksi ilmeinen syy on se, että
taloudelliset panostukset työhyvinvointiin eivät näy
tulonmuodostuksessa, tyytyväisten asiakkaiden lisääntymisenä
tai poissaolojen määrässä.
Toinen syy on siinä, että on vaikeaa
määritellä ja mitata viihtyvyys yleispätevällä tavalla. On
paljon helpompaa mitata sitä, onko päästy määriteltyihin
tulostavoitteisiin.
Kolmas, ja tärkein syy on se, että emme
oikeastaan edes tule töihin viihtymään. Siihen on paljon
parempia tilaisuuksia vapaa-ajalla. Sen sijaan teemme töitä
saadaksemme tyydytettyä tärkeän onnistumisen ja tulosten
saavuttamisen perustarpeemme. Ihminen haluaa olla
hyödyllinen, olla hyvä siinä mitä tekee ja tuntea ylpeyttä
saavuttamistaan tuloksista.
Miten tuloksia sitten voitaisiin mitata?
Tuloksia mitataan tietenkin työlle
asetetuista tavoitteista käsin. Muodolliset tavoitteet ovat
kuitenkin usein kovin abstraktisti määriteltyjä, tyyliin
´Tuottaa koulutusta, joka lisää ammattitaitoa,
työllistymistä ja kilpailukykyä´. Tai ´Tarjota asiakkaille
heidän tarpeitaan vastaavia palveluja mahdollisimman
edullisesti´.
Harvapa meistä inspiroituu tuollaisista
tavoitteista, joten meidän tulisi määritellä ne uudelleen
mahdollisimman lyhyen tähtäimen osatavoitteiksi ja
käyttäytymisiksi. Eräs PÄÄMÄÄRÄN määritelmä kuuluu:
”Käyttäytymistä, jonka vaikutus voidaan arvioida
suhteellisen nopeasti”. Päämäärä ei siis toimi ilman nopeaa,
vahvistavaa palautetta.
Aivotutkijat ja neurologit antavat paljon
näyttöä tästä.
Ilman palautetta tavoite tai päämäärä on
aivoillemme olematon. Aivomme ovat niin rakennettu, että
tarvitsemme koko ajan jotakin uutta ja haluamme löytää
ratkaisuja monimutkaisiin tilanteisiin, samalla kun
tarvitsemme nopeaa näyttöä siitä, että olemme oikealla
tiellä. Ilman tätä ominaisuutta ihminen olisi luultavasti
kuollut jo kauan sitten sukupuuttoon. Neurologi Martha
Burnsin mukaan uuden oppiminen aktivoi samoja aivojen
palkitsemisalueita kuin huumeet ja esim. pelaaminen, toisin
sanoen erittää dopamiinia. Myös koululaiset tuntuvat
tarvitsevan riittävän suuria haasteita tunteakseen iloa
niiden ratkaisemisesta kovalla työllä.
Tuloksia tulee siis mitata usein
toistuvalla seurannalla, muutaman minuutin
minikeskusteluilla: Miten tämä meni? Miten nyt jatketaan?
Onko kurssi oikea? Aivan kuin tietokonepelit tai
tanssimatto, jotka antavat välittömän palautteen, miten
onnistuimme.
Tulos voi myös näkyä positiivisena
kommenttina: Kiitos että teit tämän! Se auttoi minua
eteenpäin! Tosi hyvä, että huomasit, että tämä piti tehdä!
Kiva, että muistit tämän! jne. Hyvä palaute on tuoretuote.
Eräässä lentoyhtiössä matkustamohenkilökunta koki
energiatasonsa kohonneen 80 % alle kolmessa kuukaudessa
pelkästään sillä, että johtoa ja henkilökuntaa koulutettiin
kehumaan toisiaan ja antamaan kannustavia kommentteja (ks.
kirje 97). Se, että asiat ovat kunnossa työpaikalla tai
koulussa on ilmeisesti mitä suurimmassa määrin sosiaalinen
ilmiö, lisättynä sillä, että saa tuntea tyydytyksen tunteita
eteenpäin menosta.
Kunhan meillä on kokemus, että edistymme
siinä mitä teemme, jaksamme jatkaa sitkeästi riippumatta
eteemme tulevista vaikeuksista ja takaiskuista. Ja meidän
tuleekin itse asiassa ollakin väsyneitä töiden tai
koulupäivän jälkeen. Uupuminen ei ole merkki ylirasituksesta
vaan palautumisen laiminlyömisestä. Rasitusta täytyy aina
seurata palautuminen, ja silloin tarvitaan myös jotakin,
mistä palautua. Pelkkä lepo ja hyvinvointi ei vahvista työ-
eikä muitakaan lihaksia.
Resepti niin työelämästä kuin
koulustakin selviytymiseen kuuluu: ”Laita tavoite korkealle,
mutta pidä lyhyen aikavälin tulostavoitteiden rima riittävän
matalalla”
Ja miten voisimme saada sen aikaan, että
työntekijä tai oppilas kokisi kunnon ilon työnsä tuloksista?
Ja kenen käsissä mahdollisuus tähän on?
Kuukauden sitaatti:
Ihmiset eivät tee asioita hyvän asian
vuoksi, eivät todellakaan! He tekevät asioita jonkun
hyväksi. Pidä huoli, että sinä olet se joku! - Churchill
Kuukauden ‘luku’vinkit:
Eric Edmeades: How To Become A Master In The Art of Public
Speaking (Youtube)
Clas Malmströmin luennot youtubeissa
https://www.bing.com/videos/search?q=clas+malmstr%C3%B6m&docid=608047578303175079&mid=C70
989CB1403EEB020B9C |