|
Kuukauden Rita 123 (19.4.2021) (här på
svenska)
 LEPO
JA PALAUTUMINEN: OLLA TEKEMÄTTÄ MITÄÄN Jos
ajattelet ärsyttäviä ajatuksia muista, täytät itsesi
ärsyttävillä tunteilla.
Jos ajattelet hyviä ajatuksia muista, täytät itsesi hyvillä
tunteilla.
Löydä jotakin hyvää muista niin löydät jotakin hyvää
itsestäsi. - Tomas Gunnarsson
Yllä olevan sitaatin sain Anders
Haglundilta ja pidin sitä niin hyvänä, että haluan välittää
sen eteenpäin. Toinen erittäin hyvä miete johon olen
törmännyt on tämä tanskalaisen psykologian professorin Svend
Brinkmanin: ”Jos ajattelet joka päivä
positiivisesti, teet kovasti töitä, pyrit olemaan paras
versio itsestäsi, ympäröit itsesi inspiroivilla ihmisillä
etkä anna koskaan periksi, ei ole mitään rajaa, kuinka
loppuun palaneeksi voit tulla.”
Linkedinin Newseissa näkee nykyään usein
sen kaltaisia otsikoita kuin ”Aivojesi puolesta – älä tee
mitään!” ja ”Miten parempi tuottavuus alkaa siitä, että ei
tee mitään.” Viitataan neurotieteisiin, joiden mukaan
´timeout´ tukee tuottavuutta, luovuutta, oppimiskykyä ja
resilienssiä. Mitä sillä sitten oikein
tarkoitetaan, että ei tehdä mitään?
Ensiksikin sitä, että otetaan
tanskalaisen professorin varoitus todesta eikä yritetä koko
ajan niin paljon. Että, kuten Richard Carlsson ja Joseph
Bailey asian esittävät, hidastetaan elämän vauhtiin (katso
kirje 43). He erottavat toisistaan prosessoivan ja vapaasti
virtaavan tavan ajatella ja toimia.
Prosessoinnissa on kyse informaation
työstämisestä älyllisesti, mitä yleensä helposti
ylikorostetaan, vaikka se ei toimi kovin hyvin
muutostilanteissa. Ei esimerkiksi ole olemassa mitään
työstettävissä olevaa tietoa siitä, miten pystyisi
suorittamaan yhä laajempia työkokonaisuuksia yhä lyhyemmässä
ajassa yhä pienemmin henkilöstöresurssein. Työtehtävien
suorittamisen tapoja tällöin vain pallotellaan edes
taksisin, ilman että löytyy ratkaisua, koska uudet ratkaisut
tunnetusti edellyttäisivät uutta tapaa ajatella.
Uusi tapa ajatella puolestaan syntyy
vapaasti virtaavasta ajattelusta, siitä, kun ’ei tee
mitään’. Tämän tärkeyden havaitsi jo Douglas Adams
Linnunradan käsikirjassa liftareille: ”Ajattelimme juuri
alkaa olemaan tekemättä mitään, mutta voimme siirtää sen
myöhemmäksi”. Täytyisi siis olla aktiivisesti ’tekemättä
mitään’, mikä tuntuu meistä jotenkin vieraalta ajatukselta.
Olla tekemättä mitään ei kuitenkaan
tarkoita sitä, että vain on ja tuijottaa tyhjyyteen. Silloin
käy nimittäin helposti niin, että aivot jatkavat
työskentelyään vanhaa rataa. Keskeyttääksemme prosessoinnin
voisimme esimerkiksi tehdä pitkiä kävelyjä (ilman
askelmittaria), pelata jotakin (ilman että tarvitsee
voittaa), laittaa ruokaa (ilman suorituspaineita), lukea
kirjoja (vain huvin vuoksi), tehdä palapelejä tai tehdä
jotakin ihan muuta irrottavaa. On itsestään selvästi hyvä
myös tehdä ohjattuja rentoutuksia, jotka pitävät ajatukset
pois prosessoinnista ja kaikesta mitä ’täytyisi’ tai
’pitäisi’.
Tämä ajatus toisaalta prosessoinnista ja
toisaalta vapaasta ajatusten virrasta, ts. että ei tee
mitään, sopii myös hyvin yhteen Clas Malmströmin ohjeiden
kanssa siitä, miten palautua loppuunpalamisesta. Että kyse
ei ole pelkästä lepäämisestä, mikä pitkän päälle vain
heikentää, vaan että ensimmäisen välttämättömän lepojakson
jälkeen lepoa ja rasitusta tulisi vuorotella. Jos energiaa
ei poistu, uutta ei myöskään sovi sisään. Ja toisinpäin: jos
emme ota sisään uutta energiaa (=olemme tekemättä mitään),
ei meillä ole energiaa, mitä antaa ulos.
Siis, mikä on sinun tapasi ’olla tekemättä
mitään’?
Kuukauden lukuvinkit:
Douglas Adams: Linnunradan käsikirja
liftareille (Huom. Kirja – ei elokuva!)
Richard Carlson & Joseph Bailey: Slowing down to the speed
of life. Lucinda Rileyn kirjat (tarinaa, historiaa ja
maantietoa vain huvin vuoksi) |