RA Mental Management Tavastia 

Viestini

Esittely

Palvelut

Eväitä
elämälle

Kuukauden Rita

Ota
 yhteyttä

 

Koulu-
tukset

 

Kuukauden Rita 121 (3.2.2021) (här på svenska)

VAIKEASTI VANGITTAVA UNI

Kaikki lienevät yhtä mieltä siitä, että uni on tärkeää. Se on itsestään selvä. Siksi tuntuukin aika turhalta jatkuvasti toitottaa, miten tärkeää uni on – ilman, että pystytään antamaan toimivia ohjeita MITEN uneen pääsee.

On niitä, joilla ei ole koskaan ongelmia nukkumisen kanssa, vaan he vaipuvat uneen heti kun laskevat päänsä tyynylle. Sitten on niitä, jotka nukkuvat väliin paremmin ja väliin huonommin, ja sitten niitä, joiden on hyvin vaikea saada unen päästä kiinni. Olivatpa unenlahjat millaiset tahansa, on selvää, että uni ei ole tahdon asia, joka on meidän hallittavissamme. Jos nukumme hyvin, voimme vain kiittää ja ottaa vastaan. Mutta jos nukumme huonosti, olemme melko aseettomia.

Saamamme ohjeet ovat varsin ristiriitaisia. Jotkut uniekspertit sanovat, että jos emme saa unta kymmenessä minuutissa, pitää nousta ylös ja tehdä jotakin, kunnes alkaa nukuttaa. Jotkut yhtä suuret asiantuntijat neuvovat, että pitää pysyä EHDOTTOMASTI sängyssä. Useimmat ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että pitää hankkia hyvä unirytmi, ja sellaista ei kai saa nousemalla sängystä ylös.

Unitutkijat ovat yhtä miltä siitä, että unentarve on eri ihmisillä erilainen, mutta ei tiedetä miksi. Joka tapauksessa monella meistä on varsin selvä oma käsitys siitä, miten paljon unta tarvitsemme voidaksemme hyvin. Samalla voimme kai kyseenalaistaa hyödyn siitä, että kiinnitämme itseemme erilaisia laitteita, jotka mittaavat unemme laatua. Mitä sitten teemme, jos unemme laatu on huonoa? Sitä laite ei sano. Se ei auta meitä nukkumaan paremmin.

Jim Horne viittaa suureen määrään tutkimuksia, joissa hylätään teoriat epäsäännöllisen unen kamalista vaikutuksista. Hänen mielestään kannattaisi mieluummin suunnata huomio siihen, mitä tekee hereillä ollessaan, kuin itse uneen. Hänen mukaansa me sekoitamme usein toisiinsa väsymyksen ja unisuuden, ja väsymys ei välttämättä poistu nukkumalla enemmän. Se vähenee sen sijaan laadukkaammilla toimintatavoilla hereillä ollessa.

Paitsi että uni ei tule siksi, että tekemisemme on puutteellista ollessamme hereillä, unen esteenä voi olla myös liian korkeaksi kohonnut aktivointitaso. Ylikierroksilla käyminen ja liian aktiivinen elämäntapa on yhtä tuhoisaa hyvälle unelle kuin yksitoikkoinen elämä. Aktivointitason laskemiseksi voimme käyttää erilaisia relaksaatiotekniikoita tai ottaa korkeintaan 20 minuutin pituiset ns. ´powernapit´.

Mitä muuta sitten voisi tehdä, jotta uni paranisi? Muutamia toimivia keinoja, joita olen kerännyt, on:

1. Meidän pitää opetella kunnollinen nukkumisrytmi, ihan samalla tavoin kuin joudumme opettamaan pienen lapsen nukkumaan yöllä eikä päivällä. Eihän lapsenkaan suhteen ole toimiva strategia nostaa häntä syliin ja antaa palkitsevaa huomiota, jos hän ei halua nukkua. Aikuisen uni toimii suurin piirtein samalla tavalla. Jos ehdottomasti täytyy nousta, kannattaa tehdä jotakin mahdollisimman ikävää. Muutaman öisen vessanpesun jälkeen aivokonttori toteaa, että nyt saa riittää – ja salli nukkumisen.

2. Pahin virhe, minkä voi tehdä, on alkaa ajatella, että nyt minun TÄYTYY nukkua! Mitä enemmän ajattelemme nukkumista, sitä stressatummiksi tulemme ja sitä kauemmaksi uni kaikkoaa. Joskus voi todellakin olla parempi strategia yrittää sen sijaan pysyä hereillä. Voi myös vaipua uneen kuvittelemalla itsensä kävelemässä metsäpolulla tai jotkin vastaavaa. Tai voi laskea lukuja esim. 200:sta alaspäin (mahdollisesti muutaman luvun välein), tai samalla nähdä mielessään luvut ja pyyhkiä ne pois. Yksi niksi on keksiä esim. kolme kaupunkien nimeä A-kirjaimella, B-kirjaimella jne. On tärkeää muistaa, että uni on automaattinen, tiedostamaton toiminto, joka häiriytyy jos sitä yrittää ohjata. Suuntaa huomio sen sijaan johonkin muuhun, niin että uniautomatiikka ei esty.



Kuukauden kirjavihje: Jim Horne: Sleeplessness. 2016