|
Kuukauden Rita 114 (3.4.2020) (här på
svenska)
 LUOVUUDESTA
Luin juuri Järvilehdon veljesten kirjan luovuudesta ja
innostuin jakamaan muillekin heidän ajatuksiaan. Luovuus on
heidän mukaansa olennainen osa elämää, osa, joka otetaan
käyttöön kun aikaisempi tapa toimia ei enää ole mahdollinen.
Olemme kaikki luovia, koska luovuus on synnynnäinen
ominaisuus. Luovaa toimintaa puolestaan syntyy sitä mukaa,
kun kehitämme erilaisia uusia taitoja ja käytämme niitä,
epäonnistumme ja yritämme yhä uudestaan. Luova toiminta
vaatii sinnikkyyttä ja rohkeutta.
Mitä luovuus on?
Flow-teorian ’isän’, Mihály
Csíkszentmihályin, mukaan luovuus on kyky tehdä jotain uutta
JA tarkoituksenmukaista jollakin tietyllä alalla.
Miksi pitäisi olla luova?
Luovuus johtaa elävämpään elämään, koska
olemalla luovia löydämme uudenlaisia tapoja toimia, emmekä
kulje arjen läpi zombeina.
Miten se tehdään?
Luovuus vaatii syyn, tilanteen, jossa
pitää muuttaa jotain, eivätkä käytettävissä olevat työkalut
riitä siihen. Tämä on myös ongelman yksi määritelmä. Edward
de Bono (Lateral thinking) sanoo, että ongelma on ero sen
välillä, mitä sinulla on ja mitä haluat. Jos et millään
keksi ratkaisua sen eron poistamiseksi, kannattaa määritellä
ongelma uudelleen. Muuten energiaa menee hukkaan ja syntyy
sekasortoa ja toivottomuutta. Ongelmat
siis tekevät meistä luovia. Ei ongelmia – ei mitään luovaa
toimintaa. Ongelma syntyy, kun haluat jotakin, mitä sinulla
ei ole. Tässä voisi yhtä hyvin puhua tarpeen
tyydyttämisestä. Tyydyttämätön tarve synnyttää ongelman.
Olet esimerkiksi nälkäinen ja ruokaa ei ole käden
ulottuvilla. Luultavasti ratkaiset ongelman ilman suurempaa
luovuutta käymällä kaupassa. Mutta jos kaupat ovat kiinni
tai sinulla ei ole yhtään maksuvälinettä mukana. Mitä
silloin teet?
Meillä on kolme yleisinhimillistä
tarvetta: turvallisuuden, yhteenkuuluvuuden ja kasvun tarve.
Turvallisuuden tarve ja kasvun tarve ovat ikävä kyllä
useimmiten pahasti ristiriidassa keskenään. Yksi osa meistä
vastustaa muutosta, samaan aikaan kun toinen osa vaatii
uudistusta ja kasvua. Silloin, kun uusiutumisen ja kasvun
tarve ilmenee yhteisön tasolla, niin kuin usein on
asianlaita, yksittäisen ihmisen turvallisuuden tarve ei
pysty estämään sitä. Emmekä voi noin vain kieltäytyä uudesta
muuttuneesta yhteiskunnasta. Siksi tarvitsemme luovuutta
pystyäksemme ajattelemaan ja toimimaan linjassa uuden
elinympäristömme kanssa.
Tahdonvoimalla tai hyvillä aikomuksilla
emme kuitenkaan saa puristettua luovuutta esiin, vaan meidän
pitää rakentaa elämää, joka tukee luovaa toimintaa. Pitää
luoda menettelyjä, jotka estävät meitä palaamasta takaisin
vanhaan ja tuttuun. Yksin ei ole helppoa
olla luova. Mihály Csíkszentmihályi on sitä mieltä, että
luovuus ei tapahdu päässä, vaan vuorovaikutuksessa yksilön
ajatusten ja sosiokulturaalisen kontekstin välillä. Luovuus
on siis enemmänkin systeeminen kuin yksilöllinen ilmiö.
Luovuuden edellytys tuntuu olevan, että
tapaa muita ja tuulettaa yhdessä heidän kanssaan erilaisia
näkemyksiä, kääntää pinttyneitä ajatustapoja päälaelleen,
luo uusia näkökulmia ja yhdistää eri alojen osaamista.
Onnekkuus, sanoo Richard Wiseman keskittyy tosiaan tietyille
ihmisille – niille, jotka pitävät silmänsä auki
mahdollisuuksien varalta. Mitä enemmän näet ja koet, sitä
luovemmaksi kehityt.
Kuukauden sitaatti:
Erilaiset ihmiset ovat tosi ärsyttäviä: he
eivät naura vitseillesi, eivät jaa arvomaailmaasi ja
ajattelevat monista asioista ihan kummallisesti. – Paavo ja
Lauri Järvilehto
Kuukauden kirjavihje:
Paavo Järvilehto & Lauri Järvilehto: Pim!
Olet luova. (2019)
|