Viestini
Esittely
Palvelut
Eväitä
elämälle
Kuukauden Rita
Ota
yhteyttä
Koulu-
tukset
|
Kuukauden Rita 112
(1.2.2020) (här på
svenska)
MANAGEROINTI – MITEN SITÄ TEHDÄÄN?
Jokin aika sitten
hankin Richard Templarin kirjan ’The Rules of Management’.
Hän kysyy siinä, kuinka moni on kuullut seuraavanlaisen
ajatustenvaihdon:
-
Mitä haluaisit alkaa tehdä koulun jälkeen?
-
Haluan manageriksi.
Tuskin kukaan meistä on kuullut tällaista keskustelua, eivät
edes opinto-ohjaajat. Miksi sitten ei? Siksi, että harva
tietää, mitä ’manageri’ edes tekee, ja ne, joilla on jokin
käsitys asiasta, tietävät, että managerilta odotetaan
paljon. Hän on esimerkki voimasta ja innovaatioista,
olkapää, jota vasten itkeä, talousasiantuntija, dynaaminen
motivoija, tuomari, diplomaatti, asioiden järjestelijä,
pelastaja, pyhimys, ja vielä vähän lisää.
Toisin sanoen taikuri.
’Managerina’ on vastuussa yksilöistä ja ryhmistä, joita ei
luultavasti ole itse valinnut ja joista ei ehkä edes pidä.
Ne hänen pitäisi kuitenkin pystyä inspiroimaan fantastisiin
työsaavutuksiin ja pitää huolta, että ne voivat fyysisesti
ja henkisesti hyvin.
Ei ihme, että hyvin harva sanoo, että haluaa ’manageriksi’.
Olemme kuitenkin kaikki, jokainen meistä, ’managereita’.
Selviytyäksemme täällä elämässä meidän pitää pystyä
’manageroimaan’, käsittelemään sekä ympärillämme olevia
ihmisiä että itseämme. Meidän täytyy suunnitella, pysyä
päivitettynä, tehdä asioista vähemmän monimutkaisia, koska
haluamme elää mahdollisimman hyvää elämää. Yhden määritelmän
mukaan hyvä ’manageri’ on yksinkertaisesti henkilö, joka saa
aikaan tuloksia käyttämällä resursseja oikein.
Richard Templar antaa hyviä vinkkejä.
Kun meidän tehtävänämme on ryhmän ohjaaminen, luulemme
usein, että meidän täytyy ’manageroida’ yksittäisiä ryhmän
jäseniä. Se on hyvin yleinen harhaluulo ja virhe. Ihmiset
osaavat ihan hyvin ’manageroida’ itse itseään, kunhan vain
annamme heidän tehdä sen. Meidän pitää olla selkeitä
päämäärän ja käytettävissä olevien resurssien suhteen ja
tehdä selväksi, että heillä on meidän tukemme – ja päästää
heidät sitten irti tekemään sitä, minkä pitää hoitaa.
Ja miten sitten motivoimme heidät siihen? Siten, että saamme
heidät näkemään mielekkyyden siinä, mitä he tekevät. Kun he
kokevat, että tekemisellä on todellista merkitystä (mitä
sillä luonnollisesti täytyy myös olla), he ottavat itse
vastuun tehtävistä, koska on uskomattoman palkitsevaa kokea
osaamisensa arvokkaaksi ja nähdä sen tuloksia.
Miten me sitten ’manageroimme’ itseämme?
Ensinnäkin hyväksymällä, että tulevaisuus tulee olemaan
erilainen kuin nykyhetki. Työvälineemme tulevat muuttumaan,
se, mihin kiinnitämme huomion tulee muuttumaan, ihmiset
ympärillämme tulevat muuttumaan ja me itse tulemme
muuttumaan. On vain yritettävä pysyä mukana ja hankkia
hyvissä ajoin uusia strategioita, jotka auttavat meitä
saamaan otetta jatkuviin muutoksiin. On parempi olla ruoho,
joka taipuu, kunnes myrsky on laantunut, kuin tammi, jonka
myrsky kaataa. Myrskyn jälkeen ruoho oikenee
ja orientoituu uudelleen ympäristöönsä.
Toiseksi, on tärkeää, että pystymme päästämään otteemme
vanhentuneista asioista, kaikesta sellaisesta, mitä meidän
ei oikeastaan enää tarvitsisi tehdä tai mikä ei enää
kannata. Meidän tulee vain vaeltaa eteenpäin. Englanniksi on
olemassa käsite Escalating Commitment, joka kuvaa, miten
vaikeaa meidän on irtautua jostakin, mihin olemme satsanneet
paljon aikaa ja energiaa. Ei ole kuitenkaan kannattavaa
satsata vielä lisää, siinä toivossa, että se alkaisi joskus
tuottaa. Parasta on vain kylmästi katkaista ja ruveta
tekemään jotakin muuta.
Kuukauden kirjavihje
Richard Templar: The Rules of
Management (2015)
|