|
Kuukauden Rita 100 (4.5.2018) (här på
svenska)
 MOTIVAATIO
– aina yhtä kysyttyä
Motivaatiota ei voi jakaa kenellekään, ei enempää
oppilaille, työntekijöille, asiakkaille kuin
perheenjäsenillekään.
Motivaatio syntyy
ainoastaan tarpeista. Jos onnistumme saamaan hänet, jota
yritämme motivoida, näkemään, että toivottu käyttäytymistapa
täyttää jonkin tärkeän tarpeen, voi hän todellakin
motivoitua toimimaan niin. Edellyttäen tietysti, että
hänellä ei ole jotakin helpompaa tapaa tyydyttää kyseistä
tarvetta.
Tehokkaita motivaattoreita
ovat 1) sosiaalinen paine, 2) FOMO (Fear Of Missing Out) ja
3) oivallus, että on helpompi laskea vaatimustasoa kuin
lisätä motivaatiota.
Ihminen on laumaeläin ja
tunnemme siksi voimakasta sosiaalista painetta.
Luolamies meissä tietää, että jos joudumme lauman
ulkopuolelle, tuhoudumme. Olemme siis aika motivoituneita
olemaan päästämättä äänekkäitä ilmoja sisästämme esimerkiksi
kokouksissa tai hienoilla päivällisillä.
Samoin pidämme hygienian ja vaatetuksen jokseenkin
ryhmänormien puitteissa.
Mitä FOMO:on tulee,
emme halua missata mitään sellaista, joka voi hyödyttää
meitä, toisin sanoen tyydyttää tarpeita, jotka liittyvät
eloon jäämiseen, sosiaaliseen elämäämme tai kehitykseemme.
Siksi olemme motivoituneita pysymään ajan tasalla
esimerkiksi Facebookin tai erilaisten julkaisujen
välityksellä. Olemme motivoituneempia olemaan ajoissa
paikalla, jos tiedämme, että istumapaikat voivat loppua
kesken, ja meillä on taipumus ottaa vastaan myös vähemmän
haluttuja työtarjouksia, kun pelkäämme, että voimme muuten
missata jotain.
Riman laskeminen
puolestaan tarkoittaa, että siten tulee helpommaksi
saavuttaa jokin sinänsä tärkeä asia. Useimmat oppilaat
haluavat saada tutkinnon ja todistuksen (täyttää
selviytymisen ja kehityksen tarpeen), ja jos heikomminkin
menestyvä oppilas pääsee kokemaan oppimisen riemua ja
uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa, hänen motivaationsa
opiskella paranee.
Miten me sitten voimme
käytännössä hyödyntää näitä kolmea
motivaattoria? Voimme ajatella motivaatioskaalaa
nollasta kymmeneen. Jos motivaatio toimia tietyllä tavalla
on ihan nollassa eikä mikään kolmesta motivaattorista
sovellu käytettäväksi, emme voi henkilökohtaisesti tehdä
kovinkaan paljoa. Tällainen tapaus on esimerkiksi
liikennesääntöjen noudattaminen: että ei ylitä katua
punaisen valon palaessa, vaikka autoja ei ole näköpiirissä,
että ei aja päin punaisia eikä ylinopeutta. Jotta
motivaation puutteemme ei olisi vaaraksi muille,
viranomainen motivoi meitä peltipoliiseilla ja sakoilla.
Jos taas olemme sillä
lailla laimeasti motivoituneita, ts. haluamme kyllä
mielellämme tuloksen, mutta emme pidä sen vaatimasta työstä
ja uhrauksista, motivaattorit voivat toimia varsin
tehokkaasti. Noudatamme yhteisiä sopimuksia, jotta saamme
kuulua joukkoon, jos muuten kävisi ilmi että laistamme
näiden muiden kustannuksella. Vaivaudumme paikalle ajoissa,
jos muuten esimerkiksi parhaat työtehtävät, hyödyllisimmät
vinkit tai tieto seuraavasta kokeesta tai tentistä
menevät sivu suun. Olemme myöskin halukkaampia
opiskelemaan esimerkiksi uutta kieltä, jos huomaamme, että
selviämme siitä, mitä se vaatii. Samoin olemme
valmiimpia johonkin työtehtävään silloin, kun panostuksemme
siihen rajataan.
Jos olemme alun perin
hyvin motivoituneita johonkin ja valmiit käyttämään siihen
aikaa ja voimia, ei varmaan tarvita muuta kuin että pidämme
päämäärämme elävänä mielessä ja eläydymme siihen, miltä
tuntuu, kun päämäärä on saavutettu.
Kuukauden sitaatti:
”Sanotaan, että motivointipuheen vaikutukset eivät ole
pysyviä. Sama voidaan sanoa myös suihkun vaikutuksista.
Siksi tarvitaan säännöllisesti toistoa.”
Kuukauden kirjavihje:
Malcolm Gladwellin kirjoittama mikä
tahansa kirja
|