|
Kuukauden Rita
173 (29.7.2026) (här på
svenska)
 Lukemisen
lisäämisestä Vielä 50
vuotta sitten ajateltiin, että lapset olivat laiskoja ja
tekivät jotain hyödytöntä, kun he lukivat. Nyt taas
keskustellaan kiivaasti erilaisista keinoista saada lapset
taas lukemaan. Tai edes heidän vanhempansa. Yhdessä
ehdotuksessa kiireisille äideille suositellaan luettavaksi
lyhyitä novelleja. Novelleja!!! Mikään ei ole niin energiaa
vievää kuin joutua yhä uudelleen sukeltamaan uusiin
tilanteisiin ja maailmoihin. Paljon parempi olisi kai
jännittävä romaani, jota ei yksinkertaisesti pysty laskemaan
käsistään.
Mutta takaisin lapsiin. Julkisuudessa
on esimerkiksi ideoitu, että lapselle annettaisiin palkinto
jokaisesta luetusta kirjasta. Ilmeisesti Alfie Kohnin (ks.
Kuukauden Rita 164) kokoamat tutkimustulokset palkitsemisen
kielteisistä vaikutuksista on kokonaan unohdettu. Palkinnot
motivoivat lähinnä saamaan lisää palkintoja, eivät tekemään
sitä, mistä palkitaan.
Palkinto yritetään saada
mahdollisimman vähällä vaivalla, ja jatkossa kieltäydytään
tekemästä samaa asiaa ilman korvausta. Vaistonvaraisesti
päätellään, että se, mistä palkitaan, täytyy olla raskasta,
tylsää tai vastenmielistä. Kuten eräs herrasmies sanoi: ”Kun
olin lapsi, minulle maksettiin palapelien tekemisestä, joten
ymmärsin, ettei se voinut olla kovin hauskaa.”
Eräässä yläkouluihin kohdistetussa
tutkimuksessa kävi ilmi, että oppilaat selviytyivät
tehtävistä paremmin, jos heitä ei palkittu siitä. Tämä koski
yhtä hyvin muistia, päättelykykyä kuin luovuuttakin koskevia
tehtäviä.
Testissä, jossa palkittiin sanojen
ulkoa opettelusta, palkinnon (karkin) saaneiden lasten
tulokset olivat huonommat kuin niiden, jotka saivat vain
palautetta onnistumisestaan.
Mitä itse lukemiseen tulee, on
olemassa suuri määrä raportteja siitä, miten lapset, joita
palkitaan lukemisesta, lukevat vähemmän. Muistamme Pizza
Hutin kampanjan, jossa jaettiin ilmaisia pizzoja jokaisesta
luetusta kirjasta. Tämä ei johtanut vain lihavuuden
lisääntymiseen, vaan myös siihen, että lapset, jotka jo
lukivat paljon, alkoivat valita mahdollisimman ohuita ja
helppoja kirjoja.
Emme siis todennäköisesti saa lapsia
lukemaan enemmän palkintojen avulla. Tämä ei kuitenkaan
tarkoita, etteikö jo lukeminen itsessään olisi palkitsevaa,
jo kokemuksena. Lukeminen tuottaa sen lisäksi suurta
tyydytystä, kun lapsi saa tuntea yhteenkuuluvuutta
kommentoidessaan kirjan sisältöä, jonka kaikki muutkin ovat
lukeneet tai kuunnelleet – ryhmässä tai perheen kesken.
Tarinan kuunteleminen yhdessä muiden
kanssa, ääneen lukeminen, on vahvistava kokemus, joka tukee
lapsen itsetuntoa. Sitä lapsi alkaa haluta automaattisesti
lisää.
Mutta miten saada lapsi mukaan
kuuntelemaan? Esimerkiksi siten, että ei edes yritetä saada
häntä mukaan. Aikuiset sen sijaan lukevat nämä sadut tai
lastenkirjat toisilleen. Tällainen herättää lapsen
uteliaisuuden ja FOMON: hän ei halua jäädä ulkopuolelle
jostakin hauskasta, mitä muut saavat kokea.
Kuukauden lukuvinkit:
Alfie Kohn:
Punished By Rewards. The Trouble with Gold Stars (2018)
Richard Wiseman: Revi tämä kirja. (Rip it up, 2012)
Amy
Skogberg: Hemligheten bakom motivation (2024) |