|
Kuukauden Rita
172 (28.4.2026) (här på
svenska)
 Aivot
tasapainossa Aivot ja niiden
toiminnot ovat, kuten tunteetkin, asioita, joista on vaikea
kirjoittaa tyhjentävästi yhdelle A4:lle. Silti voi ehkä
yrittää lyhyesti käsitellä, miten voimme käyttää tietoa
niistä elääksemme (vielä) paremman elämän.
Tiedämme hyvin, että liikunta, uni ja
terveellinen ravinto edistävät aivojen hyvinvointia. Vaikka
olemme tienneet sen jo pitkään, sillä ei ole ollut kovin
suurta vaikutusta hyvinvointiimme. Silti sitä edelleen
jankutetaan.
Eräs herrasmies sanoi minulle
hiljattain, ettei hän koskaan osallistu työpaikan
järjestämiin luentoihin, koska on niin kyllästynyt jatkuvaan
liikunnasta puhumiseen.
Onkohan niin, että tässä asiassa on
vaikeaa osua suoraan maaliin? Sen sijaan että toitotamme
sinnikkäästi sitä, minkä kaikki jo tietävät, voisi olla
parempi käyttää kiertotietä, jonkin muun hyvinvoinnin muodon
kautta, joka puolestaan antaisi meille inspiraatiota ja
voimaa liikkua ja syödä terveellisesti. Ehkä unikin paranisi
silloin automaattisesti, koska sitä emme voi hallita
tahdonvoimalla.
Millainen tämä kiertotie sitten
olisi? Tiedämme, että aivojen
välittäjäaineilla, kuten dopamiinilla, serotoniinilla,
endorfiinilla ja oksitosiinilla on kaikilla omat erityiset
tehtävänsä. Siinä missä dopamiini luo motivaatiota,
oksitosiini ja serotoniini rauhoittavat hermostoa ja
viestivät levollisuutta ja turvallisuutta.
Järjestelmä pysyi automaattisesti
tasapainossa maailmassa, jossa meidän täytyi kamppailla
toimeentulostamme. Se on kuitenkin useimmille mennyttä
aikaa. Nyt elämme yltäkylläisyydessä tarvitsematta tehdä
juuri mitään sen hyväksi, mutta olemme sen sijaan koko ajan
alttiina loputtomalle ärsyketulvalle. Se horjuttaa aivojen
kemiallista tasapainoa ja samalla arkeamme. Aivoilla on
vähän tilaisuutta levätä kunnolla, minkä vuoksi olemme
jatkuvassa matalan intensiteetin stressitilassa. Alamme
vähitellen nähdä elämän ja itsemme negatiivisessa valossa,
vaivumme toivottomuuteen ja nukumme ja voimme huonosti.
Liikkumisen inspiraatio täytyy siis
saavuttaa kiertotietä, saattaa aivojen kemia tasapainoon
muilla keinoin kuin itse liikunnalla. Miten se sitten
tehdään?
Huolehdi siitä, että tasapainotat
loputtoman ärsyketulvan (dopamiini) riittävällä
palautumisella. Tämä tarkoittaa ajankäytön suunnittelua:
mitä voit karsia ja sulkea pois ja mitkä ovat tapasi
palautua (serotoniini, oksitosiini)? Kävely, palapelit,
jooga, meditaatio, lihasrentoutus, käsityöt, sosiaalinen
yhdessäolo, hetki takkatulen äärellä, sauna, avantouinti,
hyvä kirja jne.
On myös tunnettu tosiasia, että valo
lisää serotoniinin tuotantoa. Kuulostaakin mukavalta, että
voi riittää jo varsin pitkälle, kun otamme vain hieman aikaa
ja istumme ja nautimme auringon lämmöstä, jota kesä
toivottavasti taas tarjoaa. Näin pääsemme eroon
haitallisesta stressistä ja epärealistisista vaatimuksista
itsemme suhteen. Energiaa vapautuu, ja se voi innostaa
meidät jopa liikkumaan
Russ Harrisin mukaan pystymme
vaikuttamaan paljon vähemmän ajatuksiimme ja tunteisiimme
kuin tekoihimme. Siksi kannattaa panostaa nimenomaan
tekemiseen ja antaa ajatusten ja tunteiden tulla ja mennä,
vaihdella kuin sää.
Ja muista: mitä ikinä ajatteletkin,
se on vain ajatus!
Kuukauden inspiraatio:
Gabriella Svanberg: Lääkitse aivosi itse (2026)
Russ
Harris: Onnellisuusansa (The Happiness Trap) 2022 / 2007 |