|
Kuukauden Rita
175 (här på
svenska)
Harjoittele
pitämään tunteet kurissa ja arvostamaan pieniä asioita
Simon Sinekiltä kysytään usein, miten voisi estää itseään
reagoimasta liian nopeasti. Hänen vastauksensa on, että
voimme harjoitella kohtaamaan asioita ilman, että reagoimme
niihin saman tien. Kyse ei ole tunteiden torjumisesta –
tunteet ovat olemassa joka tapauksessa. Kyse on siitä, miten
toimimme tietyssä tunnetilassa.
Viktor Frankl sanoi, että sen
välillä, mikä meitä ärsyttää tai järkyttää – ärsyke (input)
– ja oman reaktiomme – reaktio (output) – on pieni tila,
rako. Juuri tuohon rakoon meidän kannattaa pysähtyä
hetkeksi. Voimme esimerkiksi laskea kymmeneen ja samalla
miettiä, mitä oikeastaan haluamme saavuttaa – ja ennen
kaikkea, mitä emme halua saavuttaa.
Daniel Gilbert muistuttaa, että
olemme todellisuudessa paljon vahvempia ja
selviytymiskykyisempiä kuin kuvittelemme. Meillä näyttää
olevan jotakin, mitä voisi kutsua psykologiseksi
immuunijärjestelmäksi. Vaikeissa tilanteissa se auttaa meitä
huomaamaan arjen monet pienet ja arvokkaat asiat:
kahvikupin, suihkun, luonnon, kasvin, jonkin tuoksun tai
maun, tavalliset askareet ja niin edelleen. Harvardin
professori Gilbertin mukaan terve psykologinen
immuunijärjestelmä auttaa meitä voimaan riittävän hyvin
selviytyäksemme tilanteesta – mutta samalla riittävän
huonosti, jotta haluamme tehdä tilanteelle jotakin.
On tärkeää, ettemme vain kaivaudu yhä
syvemmälle pahaan oloon. Emme nimittäin pysty kuvittelemaan
parempaa tulevaisuutta, jos ylläpidämme nyt-hetken huonoa
vointiamme. Silloin helposti kuvittelemme, että voimme
huomenna yhtä huonosti kuin tänäänkin. Samalla kun
elättelemme epämääräistä toivoa siitä, että ”kaikki”
muuttuisi kuin itsestään.
Russ Harrisin mukaan kyse on
mielenrauhasta ja itsekunnioituksesta. Hän edustaa
ACT-terapiassa (Acceptance and Commitment Therapy) ajatusta,
ettei meidän tarvitse ensin saavuttaa hyvää itsetuntoa
voidaksemme rakentaa rikasta ja merkityksellistä elämää. Sen
sijaan meidän tulisi selkiyttää itsellemme, mitkä ovat
meidän arvomme, ja sitten toimia niiden mukaisesti. (Ks.
kuukausikirje 172.)
Tässä kohtaa muuten viisas tohtori
Harris taitaa kuitenkin olla hieman hakoteillä. Juuri tämän
kanssa niin moni meistä nimittäin kamppailee. Saatamme
esimerkiksi pitää terveyttä ja hyvää kuntoa tärkeinä, mutta
emme silti löydä aikaa liikkumiselle tai terveellisen ruoan
valmistamiselle. Arvostamme onnellista perhe elämää ja
samalla tiuskimme vihaisesti läheisillemme. Haluamme
kehittyä ja oppia uutta, mutta päädymme kuitenkin laiskasti
selaamaan sosiaalista mediaa.
Toivomme itsellemme pilleriä, joka
auttaisi meitä toimimaan arvojemme mukaisesti – pilleriä,
joka antaisi meille energiaa ja motivaatiota. Haluamme
viiden askeleen reseptin hyvään johtamiseen ja kolmen
askeleen mallin hyvään vanhemmuuteen. Helppoa ja kätevää.
Valitettavasti tällaista pilleriä ei
ole olemassa. Eivätkä toimivat mallitkaan taida olla aivan
näin yksinkertaisia. Jos haluamme panostaa hyvään elämään,
meidän on yksinkertaisesti harjoiteltava. Harjoiteltava
pysähtymään siinä ”laske kymmeneen” -raossa, jotta emme
reagoi tavalla, jota myöhemmin kadumme. Voimme myös
harjoitella arvostamaan yhä enemmän arjen tavallisia asioita
ja tulla tietoisemmiksi niistä lukuisista pienistä hyvistä
asioista, joita ympärillämme on koko ajan. Ehkä juuri niistä
rakentuu yllättävän suuri osa hyvästä elämästä.
Kuukauden
mietelause: Et voi hallita tuulta,
mutta voit säätää purjeita. Tage Danielsson
Kuukauden kirjavinkki:
Daniel Gilbert: Stumbling on Happiness (2007)
|